Tasa-arvolain uudistuksessa lakiin lisättiin kielto syrjinnästä sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun perusteella. Tämä toi sukupuolivähemmistöt kunnolla tasa-arvolain piiriin sen astuttua voimaan vuoden 2016 alusta lähtien. Jo tätä ennen sukupuoleen liittyvän tasa-arvon oli tulkittu koskevan myös sukupuoli-identiteettiä, mutta uuden lain kirjaus selkeytti tulkintaa. Sukupuolen moninaisuus ei ole itsestään selvä asia työpaikoilla ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ovat kohdanneet syrjintää. Syrjintä ja sen pelko vähentävät työssä viihtymistä, työhön sitoutumista ja tuottavuutta.
Dreamwear Club ry, Trasek ry, Seta ry ja sen Transtukipiste sekä Tasa-arvovaltuutetun toimisto toteuttivat kyselyn sukupuolivähemmistöihin kuuluville heidän työelämäkokemuksistaan. Analyysin ja raportin laadinnassa auttoi vanhempi tutkija Jukka Lehtonen WeAll-hankkeesta. Kyselyn tarkoituksena oli hankkia lisätietoa syrjinnän ja epäasiallisen kohtelun ehkäisemiseksi. Kyselyssä koottiin tietoa kokemuksista kymmeneltä viimeiseltä vuodelta. Kysely toteutettiin tammi-maaliskuussa 2016 e-lomakekyselynä. Vastaajia oli 114 ja heidän joukossaan oli transsukupuolisia, transvestiitteja, muunsukupuolisia, sukupuolettomia ja muita sukupuolivähemmistöihin kuuluvia.
Vastaajista 81:lla on vähintään aavistus, että heidän transtaustansa tiedetään työpaikalla. Kysymykset olivat osin suunnattu erikseen heille ja toisaalta identiteettinsä salanneille. Kyselyn tulokset osoittavat, että Suomessa sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset kokevat edelleen osin karkeaakin syrjintää työelämässä. Syrjintäkokemukset olivat yleisempiä pienillä paikkakunnilla ja Itä- ja Pohjois-Suomessa verrattuna kaupungeissa ja Etelä-Suomessa asuviin vastaajiin. Syrjintäkokemukset olivat yleisempiä asemaltaan turvattomissa pätkätöissä kuin vakituisissa suhteissa. Syrjintää kohdistui hieman useammin transfeminiineihin kuin transmaskuliineihin.
Toisaalta on huomionarvoista se, että hyvin merkittävä osa (40%) vastaajista ei ollut kokenut minkäänlaista syrjintää ja osa kertoi ongelmatilanteiden ratkenneen järjestelmällisellä toiminnalla. Monet myös kertoivat esimiehen tai kollegojen tukeneen heitä.
Kaikista vastaajista lähes viidesosa oli työttöminä vastaushetkellä. Korkeakoulutuksen saaneilla vastaajilla työttömyys oli vähäisempää, mutta niistä, joilla peruskoulu, lukio tai ammattikoulu oli korkein koulutus, työttömiä oli noin 30 prosenttia. Vastaajat tekivät pätkätöitä huomattavan usein ja monet toimivat koulutusta vastaamattomassa työssä. Alhainen koulutusaste oli yleistä osin sen takia, että opiskeluun tarvittavaa energiaa kului oman sukupuoli-identiteetin työstämiseen.
Esimies tai kollega voi olla aidosti hämmentynyt kohdatessaan ensimmäistä kertaa sukupuolivähemmistöön kuuluvan työntekijän eikä välttämättä osaa toimia oikealla tavalla. Syrjinnän vähentämisessä onkin olennaista sukupuolen moninaisuudesta puhuminen ja tilanteisiin valmistautuminen ennakkoon. Syrjimättömyyttä korostava henkilöstöpolitiikka ja sen tueksi annettu koulutus auttavat esimiehiä ja työtovereita löytämään oikeat toimintatavat ja asenteen. Hyvänä apuna on työpaikalle laadittava tasa-arvosuunnitelma, jossa otetaan huomioon sukupuolivähemmistöjen edustajat riippumatta siitä, onko heitä työpaikalla edes havaittu.
Anukatariina Solonen, kyselyn toteuttamiseen osallistunut DreamWear Clubin aktivisti
Lisälukemista:
DreamWear Clubin lehti, jonka teemana on sukupuolen moninaisuus työelämässä ja joka sisältää tiivistelmän kyselystä: http://www.dreamwearclub.net/lue_julkiset/03_2016.pdf
