Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä puhutaan usein samassa yhteydessä. Eroa ei aina edes tehdä seksuaalivähemmistöjen ja sukupuolivähemmistöjen kesken — puhumattakaan kaikista HLBTI-ihmisten välisistä eroista. Oikeusministeriön julkaisemassa kahdessa uudessa selvityksessä esitetään lisätietoa näistä sisäistä eroista ja vähemmistöjen vähemmistöistä, jotka usein jäävät mediakeskustelussakin näkymättömiin.
Tikli Oikarisen toteuttamassa intersukupuolisuutta käsittelevässä selvityksessä analysoidaan sukupuolivähemmistön vähemmistöä, josta on huomattavasti vähemmän tietoisuutta kuin trans-ihmisten olemassaolosta ja kokemuksista. Outi Lepolan raportissa käsitellään vähemmistöihin kuuluvien HLBT-ihmisten kokemuksia moniperustaisesta syrjinnästä, ja pohditaan mitä on olla yhtä aikaa esimerkiksi vammainen ja homo tai etniseen vähemmistöön kuuluva trans-ihminen. Molemmissa selvityksissä WeAll-tutkijat tekivät yhteistyötä oikeusministeriön palkkaamien tutkijoiden kanssa kommentoimalla aineistonkeruu- ja analyysiprosessia sekä selvitysten käsikirjoituksia.
Intersukupuolisuudella kuvataan synnynnäistä tilaa, jossa ihmisen keholliset sukupuolitetut piirteet eivät vastaa nykyisiä normatiivisia käsityksiä siitä, millainen nais- tai mieskehon tulisi olla. Tikli Oikarisen raportissa kuvataan sitä, miten intersukupuoliset ihmiset ja heidän vanhempansa ovat kokeneet terveydenhuoltojärjestelmän yritykset saattaa lääketieteellisin toimenpitein intersukupuoliset lapset ja nuoret mahtumaan kulttuurin sukupuolijärjestykseen. Osa intersukupuolista ihmisistä on kokenut toimet väkivaltana itseään kohtaan. Viime vuosina nämä lääkärien toimet ja niiden lähtökohdat ovat saaneet aiempaa enemmän kritiikkiä, ja tavoitteeksi on otettu tarpeettomista ja vahingollisista toimenpiteistä luopuminen. Lisäksi on pohdittu tarvetta muuttaa yhteiskunnan sukupuolijärjestystä purkamalla kaksijakoinen juridinen sukupuoli, jolloin ihminen voisi olla myös juridisesti muuta kuin nainen tai mies. Oikarisen haastatteluselvityksessä tulee esiin paitsi intersukupuolisten ihmisten moninaiset kokemukset myös se, että intersukupuolisuuden kattokäsitteen sisään mahtuu monenlaisia intersukupuolisuuden muotoja.
Etniseen tai uskonnolliseen vähemmistöön tai vammaisten henkilöiden ryhmään kuuluvat homot, lesbot, bi- ja transihmiset ovat erityisessä riskissä kohdata moniperustaista syrjintää ja ongelmallisia asenteita. Outi Lepolan haastatteluihin pohjautuvassa selvityksessä tarkasteltiin moniperusteisen syrjinnän lisäksi myös kielteisiä asenteita vähemmistön vähemmistöjä kohtaan sekä sisäryhmäsyrjintää, jota saattoi esiintyä esimerkiksi homoyhteisössä maahanmuuttajataustaisia homoja ja lesboja kohtaan tai vammaisverkostoissa sukupuolivähemmistöön kuuluvia vammaisia kohtaan. Selvitys tarjoaa lisää näkemyksiä moniperusteiseen syrjintään laajemminkin, ja avaa siihen liittyvän tutkimuksen haasteita.
Molemmissa selvityksissä nousivat esiin kaksijakoiseen normatiiviseen sukupuoliajatteluun liittyvät ongelmalliset käytänteet koulussa ja työpaikoilla. Myös vähemmistöön kuulumiseen liittyvät kiusaamis-, syrjintä- ja salaamisteemat olivat esillä. Rasismi, trans- ja homofobia, vammaisiin liittyvät ennakkoluulot sekä kaksijakoiseen sukupuoliajatteluun liittyvät cisnormatiivisuudet esiintyvät haastateltavien kokemuksissa usein erillisinä käytännön tilanteissa, mutta toisinaan myös keskenään risteävinä. Vähemmistöjen vähemmistöt ja moninaiset intersukupuoliset ihmiset kohtaavat aivan liian monia ja rinnakkaisia riskejä syrjäytyä ja kohdata epäasiallista kohtelua. On aika poistaa nämä riskit.
Jukka Lehtonen on WeAll-hankkeen tutkija
Linkit:
