Työpaikkojen tai työssä jaksamiseen liittyvät henkiset harjoitteet kuten mindfulness ovat saaneet viime vuosina paljon palstatilaa ja tulleet osaksi hyvinvoinnin työkalupakkia. Eritoten mindfulnessia on ryhdytty hyödyntämään työelämässä, jossa siitä on tullut osa esimerkiksi henkilöstöjohtamisen välineitä tai työpaikan harrastustoimintaa. Tavoitteena on lisätä henkilöstön hyvinvointia ja jaksamista erityisesti niillä aloilla, joilla työuupumus on yleistä. Etenkin vaativaa asiantuntijatyötä tekevillä aloilla ylityöt, töiden päällekkäisyys, uupumus ja työn valuminen vapaa-aikaan ovat arkipäivää. Näihin ongelmiin tarjotaan yhä useammin ratkaisuksi mindfulnessia.
Tilanne on uusi. Henkisyys on totuttu etenkin Suomessa näkemään yksityisen alueelle kuuluvaksi, mutta työpaikkamindfulness rikkoo tätä ajattelumallia tuomalla sen organisaatioihin. Mindfulnessia ei yleensä mielletä uskonnoksi, mutta työpaikkamindfulnessin retoriikka leikittelee sekä tieteen että buddhalaisuuden kanssa. Mindfulnessiin voi siten itse kukin liittää haluamiaan merkityksiä: toiselle se on henkisen kasvun tie, toiselle keino lievittää stressiä tieteellisesti tutkituin keinoin.
Mindfulnessin sanotaan auttavan harjoittajiaan keskittymään ja pysymään tarkkaavaisena ja siten olemaan paremmin läsnä tässä hetkessä. Tämä on eräs keskeinen syy miksi työelämä on innostunut mindfulnessista: sen uskotaan parantavan työntekijöiden tuottavuutta ja työssä jaksamista, kun aika ei mene multitaskaukseen eli monitohelointiin vaan fokus pysyy yhdessä tehtävässä.
Mindfulnessia harjoitetaan työelämässä myös siksi, että se kannustaa pysähtymään tähän hetkeen ja hyväksymään tämän hetken juuri sellaisena kuin se on. Mutta entä jos tämä hetki joka pitäisi hyväksyä sellaisenaan on jatkuva ylityö, työn tuottama stressi ja liika joustavuuden vaade työelämässä? Mindfulnessia onkin syytetty työn rakenteellisten ongelmien sysäämisestä yksilön vastuulle.
Työpaikoilla tai työssä jaksamista varten harjoitettavan mindfulnessin taustalla piilee ajatus työsuorituksen kohentumisesta jaksamisen, tyyntymisen, keskittymisen ja hyväksymistyön kautta. Henkisyyden harjoittaminen voidaan nähdä myös ratkaisuna työn aiheuttamiin ongelmiin, jolloin työntekijät hakevat apua työperäisiin ongelmiinsa henkisyydestä ja tulevat liittäneeksi sen siten osaksi työtä. Yksityinen henkisyys asettuu siten alisteiseksi työn vaateille ja se instrumentalisoituu. Henkisyydestä tulee keino parantaa työsuoritusta tai selvitä liiallisen työtaakan alla.
Työpaikkamindfulnessista tulee uushenkistä työtä. Uushenkisellä työllä tarkoitetaan työntekijän henkisyyden valjastamista osaksi työtä, jolloin henkinen harjoitus muuttuu työtehtäväksi, organisaatio näkee työntekijöidensä henkisyyden osaksi omia resurssejaan tai henkisyyttä hyödynnetään asiakastyössä.
Suorituskeskeisillä, kilpailua korostavissa organisaatioissa työskentelevillä asiantuntijoilla henkisyysharjoitteiden merkitys voi muuttua joskus jopa paradoksaalisesti. Henkisyydestä saattaa muodostua suoritus, josta halutaan saada huippupisteet. Mindfulnessista tuleekin uusi työtehtävä, joka on hoidettava erinomaisesti, ja samalla harjoituksen ydin jää ymmärtämättä tai se sivuutetaan. Organisaatioiden tulisi tiedostaa tämä järjestäessään työpaikkamindfulnessia tai kannustaessaan työntekijöitään henkisiin harjoituksiin.
Jos työrauhaa ei ole, töitä on liikaa tai ne on organisoitu huonosti, kannattaa ratkaisua etsiä muualta kuin kehotuksesta: ”hengitä syvään.”
Mira Karjalainen
Kirjoittaja työskentelee tutkimuskoordinaattorina WeAll-hankkeessa
Tarkemmin aiheesta: Karjalainen, Mira (2018). Uushenkinen työ: mindfulness jälkimaallistumisen, uusliberalismin ja työn hämärtyvien rajojen risteyksessä. Elore 1/2018. https://journal.fi/elore/article/view/72818/34599
