Työtoverisi tekee joka toinen viikko pitkää päivää, joka toinen viikko hän lähtee kotiin kellontarkasti tasan neljältä. Toinen haluaa pitää lomansa aina talviaikaan, viikon pätkissä joulu-, tammi-, helmi- ja maaliskuussa. Yhden lomat menevät nopealla ilmoituksella yksittäisinä päivinä “omissa asioissa”, joku ei koskaan puhu siitä, keiden kanssa viettää vapaa-aikaansa.
Jos näkisit ihmisten sisään ja tietäisit heidän ajatuksensa, huomaisit, että näissäkin asioissa taustalla on usein perhe, tai toive sellaisesta. Vuoroviikoin asuvan lapsen vanhempi voi satsata töihin niillä viikoilla, kun lapsi on toisessa kodissaan. Hän, jonka puoliso ja/tai lapset asuvat ulkomailla, haluaa säännölliset tapaamiset toiseen maahan. Hedelmöityshoidot tai adoptio, joiden avulla toivotaan perheenlisäystä, eivät kysy työaikatauluja eivätkä ilmoita itsestään kuukausia ennakkoon. Puolison tai lapsen menetys tai ero saattaa viedä työkyvyn. Samaa sukupuolta oleva puoliso ja yhteiset lapset eivät ehkä olekaan sallittuja puheenaiheita työpaikan kahvipöydässä.
Vaikka tutkimusta työn ja perheen yhteensovittamisesta ja hyvistä käytännöistä työelämässä alkaa olla jo paljon, monimuotoisista perheistä työelämässä tiedetään kovin vähän. Tutkimuksissa on viitteitä tekijöistä, jotka hankaloittavat erilaisten ihmisten työelämään pääsyä, työssä jaksamista ja työssä pysymistä.
Se tiedetään, että suomalainen perhevapaajärjestelmä on edelleen monimuotoisten perheiden kannalta haaste – järjestelmä ei mahdollista kaikkien vanhempien perhevapaita yhdenvertaisesti ja hankaloittaa työn ja perheen yhteensovittamista, kun perheessä on pieniä lapsia. (Ks. perhevapaista STM:n työryhmän mietintö täältä.) Mutta yksittäisistä perhetilanteista tutkimustietoa on vähänlaisesti.
Yhden vanhemman perheissä työn ja perheen yhteensovittamisen haasteet on tunnistettu – yksinhuoltajien työttömyysprosentti harvoin laskee samaa tahtia muiden työikäisten kanssa. Yhden vanhemman perheissä myös riskit työssä jaksamisen osalta sekä lapsiperheköyhyys uhkaavat huomattavasti todennäköisemmin kuin jos vanhempia on samassa taloudessa kaksi.
Sama tilanne on perheissä, joissa molemmat tai joku vanhemmista on muuttanut Suomeen ulkomailta. Pakolais- tai turvapaikanhakijastatuksella saapuminen heikentää tilannetta tilastojen mukaan entisestään.
Monikkoperheiden eli kaksos- tai kolmosperheiden osalta tutkimukset ovat osoittaneet, että työ voi olla vanhemmalle arjen helpotus. Monikkoperheen vanhemmalle työ voi tuoda piristystä arkeen ja toimia mielenterveyttä tukevana tekijänä.
Toki työkään ei pelasta kotitöiltä – käytännössä kaikissa sellaisissa perheissä, joissa äiti vaan on läsnä, äidit tekevät oman työn lisäksi myös suuremman osan kotitöistä. Äidit myös kantavat suuren osan hoitovastuusta, kuten perhevapaista, omaishoidosta tai omien vanhempien hoitovastuusta.
Työtoverin perheenjäsenen kuolema on kriisi, joka vaikuttaa paitsi työntekijään itseensä, myös koko työyhteisöön. Perheenjäsenen kuolemasta seuraava suru on pitkäkestoinen ja vie paljon voimavaroja. Toiselle työ toimii selviytymiskeinona ja hän haluaa palata töihin mahdollisimman pian. Toinen taas kokee ajatuksen työhön paluusta ylivoimaisena kuormituksena surunsa keskellä ja kokee tarvitsevansa pidemmän sairasloman.
Monimuotoisia perheitä on varovaisestikin laskien noin ⅓ kaikista suomalaisista perheistä. Suurimpia ryhmiä ovat yhden vanhemman perheet, 20% kaikista lapsiperheistä, uusperheet, 9% ja kahden kulttuurin perheet 7% kaikista perheistä.
Se, miten työelämässä voitaisiin huomioida erilaisten perheiden työllistyminen ei ole myöskään kansantaloudellisesti pieni kysymys. Jos yhden vanhemman perheiden työttömyysprosentti on jatkuvasti 17%:n yli, koska vanhemmat eivät löydä työpaikkaa, joka mahdollistaisi lapsista huolehtimisen, on kyseessä merkittävä haaste myös taloudellisesti. Ei vain perheille vaan koko Suomelle.
Siksi olisi tärkeä tuottaa tietoa niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat monimuotoisten perheiden asemaan työelämässä. Vain tiedon avulla voidaan tehdä ratkaisuja, jotka parantavat erilaisten perheiden tilannetta ja asemaa työmarkkinoilla. Tämä on kaikkien etu – lasten, perheiden, työnantajien ja viime kädessä myös koko kansantalouden.
Anna Moring
Jenni Kerppola-Pesu
Kirjoittajat ovat Monimuotoiset perheet -verkoston Kaikkien perheiden Suomi -hankkeen työntekijöitä.
Tekstin lähteinä on käytetty Monimuotoiset perheet -verkoston järjestöiltä kerättyä tietoa työelämän haasteista sekä Tilastokeskuksen perhetilastoja.
