Suomen Akatemian yhteydessä toimivan strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama WeAll -tutkimushanke loppui huhtikuussa 2021. Siinä tutkittiin työelämän tasa-arvokysymyksiä monilta kannoilta viimeisen kuuden vuoden aikana (weallfinland.fi). Omassa tutkimuksessani keskityin analysoimaan erityisesti sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta sekä niitä risteäviä eroja koulutuksen ja työelämän konteksteissa. Nostan esiin viisi keskeistä koulutusteemaa, joita tarkastelin hankkeessa sateenkaarinäkökulmasta. Kuvaan myös, miten tutkimukseen liittyi yhteistyö hankkeen sidosryhmien kanssa ja vaikuttaminen yhteiskuntaan. Esitän myös poliitikoille ja viranomaisille suosituksia, joilla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien asemaan saataisiin parannuksia. Tutkimustyöni jatkuu tämän vuoden loppuun Suomen Akatemian rahoittamana, sillä saimme täydennysrahoituksen koronakriisin vaikutusten analyysiin (CoWeAll).
Ei-heteroseksuaaliset ja transnuoret menestyvät pääasiallisesti hyvin koulutuksessa, mutta osa heistä kohtaa koulussa isoja ongelmia. Kouluväkivaltaa, nimittelyä ja häirintää nämä nuoret kohtaavat muita nuoria useammin. Tämä on tullut esiin THL:n Kouluterveyskyselyssä ja omassa tutkimuksessani, jossa tarkastelin 1861 nuoren kyselyaineistoa. WeAll-sidosryhmä Setan ja Nuorisotutkimusverkoston tutkimushankkeessa kootusta kyselystä selvisi, että transnuoret paitsi kohtaavat epäasiallista kohtelua ei-heteroseksuaalisia nuoria useammin he myös kokevat useammin mielenterveysongelmia. Tätä selittää osaltaan koulujen ja oppilaitosten heteronormatiivinen kulttuuri, johon vähemmistönuoret eivät aina koe mahtuvansa, ja käytännöt, jotka poissulkevat heitä (esimerkiksi koulun tilalliset ratkaisut). Koulutuksen keskeyttäminen ja koulutunneilta poisjääminen selittyvät osin näillä tekijöillä. Olenkin tuonut esiin, että puhuttaessa koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevista nuorista (NEET-nuoret) olisi tärkeää tunnistaa varsin ison osan näistä nuorista kuuluvan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin.
Mitä voisi tehdä toisin? Peruskouluista ja toisen asteen oppilaitoksista vastuussa olevien kuntien tulisi varmistaa, että kouluissa tehtäisiin lain mukaisesti koulukohtaista tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelutyötä siten, että nuoret tosiasiallisesti osallistettaisiin suunnitteluun ja että seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden teemat olisivat vahvasti mukana aiheina. Sama koskee väkivallan ehkäisysuunnitelmia. Valtiovallan puolesta tätä yhdenvertaisuustyötä ja lakien noudattamista tulisi seurata systemaattisemmin ja tulisi olla mahdollista aktiivisemmin muistuttaa oppilaitoksia lakien noudattamisesta.
Transnuoria auttaisi pärjäämään kouluissa se, että heillä olisi mahdollisuus muuttaa itsemääräämisoikeutta kunnioittain sukupuolistatuksensa vastaamaan omaa kokemustaan sukupuolestaan. Tähän tarvitaan uusi ihmisoikeuksia kunnioittava ja nuoret huomioiva translaki. Intersukupuolisia tukisi se, että kiellettäisiin terveyden näkökulmasta tarpeettomat kirurgiset ja muut toimenpiteet, joilla heidän kehojaan pyritään muokkaamaan sukupuolinormeihin sopiviksi. Myös seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin muuttamiseen tähtäävät niin sanotut eheytyshoidot pitäisi kieltää ihmisoikeuksien vastaisina. Näistä olen WeAll-hankkeen aikana eri vaikuttajatahoja muistuttanut, viimeksi eduskunnan työ- ja tasa-arvovaliokuntaa lausunnossani Agenda2030:sta, jonka työstämiseksi esitin huomioita sukupuolen moninaisuuden näkökulmasta.
Homojen, lesbojen, bi- ja transihmisten sekä intersukupuolisten ihmisoikeuksia ajava Seta, joka oli WeAll-hankkeen sidosryhmä, tekee merkittävää koulutustoimintaa. Se paitsi pyrkii vaikuttamaan koulutusjärjestelmään kannanotoin ja koulutusmateriaalia tuottamalla myös tarjoamalla kouluille ja oppilaitoksille koulutusta sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta. Vuoden aikana useat tuhannet nuoret saavat Setan koulutuksissa uusia näkökulmia moninaisuuteen. Pääosa koulutuksista tapahtuu Setan 28 jäsenjärjestön vapaaehtoisten kouluttajien toimesta ympäri maata. Olen analysoinut Setan koulutustoimintaa ja hyödyntänyt tekemääni etnografista aineistoa, johon sisältyi haastatteluja ja havainnointia koulutustilaisuuksissa. Vaikuttaa siltä, että Setan koulutukset tarjoavat ensiapua kouluille tiedon lisäämiseksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöteemoista. Koulut eivät Seta-koulutuksen seurauksena kuitenkaan muuta arkista toimintaansa, eikä Seta siten onnistu yhdessä opettajien kanssa puuttumaan koulun heteronormatiivisiin käytäntöihin. Vastuu käytäntöjen muutoksesta onkin kouluilla itsellään, opettajankoulutuksesta vastaavilla yliopistoilla sekä kunnilla ja valtiolla.
Toimitin yhdessä etelä-afrikkalaisen professori Dennis Francisin ja islantilaisen apulaisprofessori Jon Kjaranin kanssa kirjan siitä, millaisia haasteita eri maissa järjestöjen koulutustoimintaan liittyy ja mistä näkökulmista sitä tehdään. Maakohtainen vaihtelu on suurta ja monissa paikoissa toiminta on lähes mahdotonta. Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa koulutustoiminnassa korostuvat Suomea enemmän risteävät erot: köyhyyden ja rodullistamisen teemat ovat esillä seksuaalisuuden ja sukupuolen rinnalla.
Setan koulutustoimintaa voisi mielestäni entisestään suunnata heteronormatiivisten käytäntöjen haastamisen suuntaan, vaikka ymmärränkin, ettei yhden tunnin vierailulla saada kaikkea toivottua tehtyä. Ehkä kunnat ja koulut voisivat aktiivisemmin ottaa Setan osaamisen käyttöön ja pyytää neuvoja esimerkiksi yhdenvertaisuussuunnitteluun. Seta kuten monet kansalaisjärjestöt saa tulonsa pääosin Veikkaus-voittovaroista. Setan työ koulutus-, vertaisryhmä- ja asiakastoimintoineen tulee jatkossakin mahdollistaa, ja valtion sekä kuntien rahoituksessa tämä tulee varmistaa.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt eivät ole yhtenäinen ryhmä, vaikka tutkimuksessa, mediassa ja poliittisessa keskustelussa niistä puhutaan pakettina. Trans ja intersukupuolisilla ihmisillä on omat tarpeensa ja ei-heteroseksuaalisilla omansa. Tämän lisäksi muut risteävät erot ovat merkityksellisiä. Olen niitä omassa tutkimuksessani pyrkinyt tunnistamaan. Olen tarkastellut etenkin sukupuolen, iän, asuinpaikan ja yhteiskuntaluokan merkityksiä osana seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin käsittelyä. Esimerkkejä tuloksista: kouluväkivaltakokemukset ovat yleisempiä ei-heteroseksuaalisilla pojilla verrattuna tyttöihin, seksuaalisuuden salaaminen on tyypillisempää maaseutupaikkakunnalla verrattuna pääkaupunkiseutuun ja koulutuksen keskeyttäminen yleisempää työväenluokkaisen taustan omaavilla transnuorilla verrattuna keskiluokkaisiin. Intersektionaalisen analyysin merkityksen vahvistamiseksi kasvatustieteellisessä tutkimuksessa toimitin yhdessä Outi Ylitapio-Mäntylän ja Annukka Jauhiaisen kanssa Kasvatus -lehden teemanumeron sukupuolesta ja risteävistä eroista.
Olen tutkinut myös koulutukseen ja työelämään liittyvää mediakeskustelua. WeAll-hanke kokosi johdollani laajan (N=2555) media-aineiston kahdeksasta mediasta. Tarkastelin itse vähemmistökuvausta ja risteävien erojen huomioimista. Median käyttämässä kuvituksessa vähemmistöt (seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, romanit, saamelaiset ja vammaiset) näkyivät marginaalisesti, yksiulotteisesti ja tyypillisesti vain jutuissa, jotka koskivat kyseisiä vähemmistöjä. Eli sellaisissa koulutusaiheisissa jutuissa, joiden teemana vähemmistöt eivät nimenomaisesti olleet, kuvituksessa korostuivat heteroseksuaaliset, cissukupuoliset, valkoiset ja vammattomat ihmiset. Näin media uusintaa normatiivista kuvaa, joka tekee vähemmistöihin kuuluvista poikkeuksen.
Olen toiminut eri hankkeiden ohjausryhmissä. Yksi hankkeista oli median ja politiikan keskustelutapoja ruotinut WeAll-sidosryhmä THL:n Tasa-arvotiedon keskuksen johtama ”Sukupuolella väliä?” -hanke. Sen yhteydessä teetettiin koulutusvideo, jossa kerron sukupuolen moninaisuuden huomioimisesta mediassa. THL:n Tasa-arvopäivillä avasimme WeAll-hankkeen johtaja Marjut Jyrkisen kanssa keskustelua risteävien erojen merkityksestä ja sukupuolen moninaisuuden huomioimisen tärkeydestä osana kansallista tasa-arvopolitiikkaa. Näitä teemoja olen tuonut keskusteluun myös hallituksen tasa-arvoselontekoa tukevassa asiantuntijatyöryhmässä, jonka toimintaa ohjaa WeAll-sidosryhmä STM.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä on saatavilla varsin heikosti tutkimustietoa. Tämä johtuu osittain siitä, ettei laajoissa julkisrahoitteissa toistuvissa tilastotutkimuksissa huomioida seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta. WeAll-hankkeen aikana olen konsultoinut eri tahoja, jotta erilaisilla vastaajaryhmille mahdollistettaisiin paremmin kyselyihin vastaaminen (esimerkiksi nainen, mies, muu) ja että moninaisuus tunnistettaisiin myös osana muita kysymyksiä ja tutkimusraportointia. Nuoriso-, amis- ja lukiobarometrin kehittelyihin olen osallistunut samoin kuin Kouluterveyskyselyn muokkaamiseen entistä paremmin seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden tunnistaviksi. Kouluterveyskyselyssä on vuosina 2017 ja 2019 otettu mukaan teemaan liittyviä kysymyksiä, mikä mahdollistaa entistä paremman tiedonkeruun ei-heteroseksuaalisten ja transnuorten kokemuksista ja tarpeista. Yhteistyötä THL:n Kouluterveystutkijoiden kanssa olen tehnyt muutenkin. Julkaisussamme toimme esiin, että sateenkaarinuoret eroavat muista nuorista esimerkiksi elintavoissa ja harrastuksissa. Ruokavalioon ja nukkumiseen sekä liikuntaharrastukseen liittyi vähemmistönuorilla useammin ongelmia, mutta taidetta ja kulttuuria sateenkaarinuoret harrastivat muita nuoria useammin (77% vs. 50%).
THL:n ja STM:n koordinoimana tehty tasa-arvobarometri muutettiin myös moninaisuutta paremmin huomioivaksi. Olin barometrihankkeen ohjausryhmässä ja kirjoitin tutkimusartikkelin seksuaali- ja sukupuolivähemmistönäkökulmasta. Siinä tuli esiin muun muassa, että varsinkin ammatillisessa ja korkeakoulutuksessa opetuksessa esiintyy puutteita sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden osalta, ja että trans ja intersukupuoliset ihmiset kohtaavat todennäköisesti syrjintää tyypillisemmin miesenemmistöisillä työpaikoilla verrattuina muihin. Tämä vaikuttanee vähemmistöihin kuuluvien haluun hakeutua ja kouluttautua miesenemmistöisille aloille.
THL:n sisäisessä koulutuksessa opetin moninaisuuden huomioimisesta tutkimuskyselyissä ja tilaisuuteen osallistuneiden tutkijoiden mukaan teema on tärkeä. Oleellista olisi kyseenalaistaa kaksijakoisen ja cisnormatiivisen sukupuoliajattelun lähtökohdat ja muuttaa ne moninaisuutta tunnistaviksi. Tämä parantaisi tutkimuksen tasoa ja tekisi siitä eettisempää. Tieto seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien tilanteesta paranisi. Olen kirjoittanut myös sateenkaarinuorten tutkimuksen menetelmistä yhdessä tutkija Riikka Taavetin kanssa sekä sukupuolen moninaisuuden tunnistamisen haasteista tutkimuksessa; esimerkiksi intersukupuolisuus jää helposti marginaaliin sukupuolivähemmistöjäkin tutkittaessa. Olen mukana neuvoston jäsenenä Euroopan Unionin Horisontti-ohjelman rahoittamassa jatkokoulutushankkeessa, jolla rahoitetaan ja koulutetaan intersukupuolisuudesta väitöskirjatutkimusta tekeviä eri puolilla maanosaa.
Pandemia on kohdellut huonosti myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, joilla jo ennen kriisiä oli todennäköisesti muita useammin mielenterveysongelmia. Tein HLBTI-ihmisille kyselyn (N=325) ja haastattelin sateenkaarijärjestöjen toimijoita (N=23). Pelastakaa Lapset -järjestön kyselyn mukaan sateenkaarinuorilla ahdistus, masennus ja stressi oli pandemian seurauksena lisääntynyt useammin kuin muilla nuorilla. Omassa kyselyssä tuli esiin, että sateenkaarinuoret kokivat näitä ja myös itsetuhoisuutta useammin kuin sateenkaariaikuiset. Myös entisestään muita nuoria yleisempi yksinäisyys oli sateenkaarinuorilla pahentunut koronakriisissä samoin kuin vaikeudet keskittyä opintoihin. Toisaalta etäopetukseen siirtyminen oli vähentänyt kiusaamiskokemuksia.
Järjestöjen edustajat toivat haastatteluissa esille vähemmistöihin kuuluvien nuorten tilanteen. Jos nuorella oli jo valmiiksi tulehtuneet suhteet vanhempiinsa, koronakriisin arveltiin entisestään lisäävän jännitteitä niissä. Erityisen huolissaan oltiin transnuorista, jotka koronan pelossa välttelivät sosiaali- ja terveyspalveluihin hakeutumista ja joiden oli entistä vaikeampaa päästä sukupuolenkorjausprosessiin ja saada mielenterveysongelmiinsa tukea. Samalla kun palveluihin pääsy vaikeutui myös järjestöjen oma vertaisryhmä- ja koulutustoiminta sekä asiakastyö hankaloitui ja siirtyi etänä tapahtuvaksi, mikä entisestään vähensi sateenkaarinuorten mahdollisuuksia saada tukea ja tietoa.
Koronakriisi on pahentanut sateenkaarinuorten tilannetta ja olisi tärkeää vahvistaa nuorille suunnattujen mielenterveyspalvelujen saatavuutta ja muokata niitä paremmin ja osaavammin sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta kohtaaviksi. Tämä näkökulma olisi huomioitava myös sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisessa. Konkreettinen mieltä ylentävä täsmätoimi koronakriisin selättämiseksi olisi sateenkaariväen näkökulmasta se, että ihmisoikeuksia kunnioittava ja nuoret huomioiva translaki säädettäisiin mahdollisimman pian. Se loisi uskoa yhdenvertaisempaan tulevaisuuteen.
Jukka Lehtonen, vanhempi tutkija, CoWeAll-tutkimushanke, Helsingin yliopisto
Lisäluettavaa:
Francis, D., Kjaran, J.I. & Lehtonen, J. (eds.) Queer Social Movements and Outreach Work in Schools: A Global Perspective. London: Palgrave Macmillan.
Hyvärinen, A., Jokela, S. & Lehtonen, J. (2020) Sateenkaarinuoret tarvitsevat tukea elinympäristössä ja palveluissa. THL-blogi. https://blogi.thl.fi/sateenkaarinuoret-tarvitsevat-tukea-elinymparistossa-ja-palveluissa/
INIA (2021) Intersex: New Interdisciplinary Approaches. https://www.intersexnew.co.uk
Jauhiainen, A., Lehtonen, J. & Ylitapio-Mäntylä, O. (2018) Sukupuoli, moninaisuus ja risteävät erot koulutuksen ja kasvatustieteen haasteena. Pääkirjoitus teemanumerossa ”Sukupuoli ja risteävät erot kasvatuksessa ja koulutuksessa”. Kasvatus 49:3, 183-185.
Jokela, S. Lupa, P., Hyvärinen, A., Ruuska, T. Martelin, T. & Klemetti, R. (2020) Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvointi: Kouluterveyskyselyn tuloksia 2019. Helsinki: THL. https://www.julkari.fi/handle/10024/140742
Kjaran, J. I. & Lehtonen, J. (2017) Windows of opportunities: Nordic perspectives on sexual diversity in education. International Journal of Inclusive Education, 22 (10), 1035-1047, DOI: 10.1080/13603116.2017.1414319
Kjaran, J.I. & Lehtonen, J. (2020) Queer Outreach Work in Nordic Countries: Challenges, Tensions and Contradictions in Queering Schools and Teaching About Sexual and Gender Diversity. In Francis, Kjaran & Lehtonen (eds.) Queer Social Movements and Outreach Work in Schools: A Global Perspective. London: Palgrave Macmillan, 15-37.
Lehtonen, J. (2016) Experiences of Non-Heterosexual and Trans Youth on Career Choice and in the Workplace. In Köllen, T. (Ed.) Sexual Orientation and Transgender Issues in Organizations: Global Perspectives on LGBT Workforce Diversity. Springer, 289-306.
Lehtonen, J. (2016) Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus osana laaja-alaista
seksuaalikasvatusta ja heteronormatiivisuuden purkamista. Teoksessa Bildjuschkin,
K. toim. Seksuaalikasvatuksen tueksi. Työpaperi 35/2015. Helsinki: THL, 104-115. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/129742/TYÖ2016_35_web_korjattu.pdf?sequence=5&isAllowed=y
Lehtonen, J. (2017) Hankala kysymys. Intersukupuolisuus suomalaisissa koulu- ja työelämätutkimuksissa. Sukupuolentutkimus 30:1, 71-75.
Lehtonen, J. (2017) Troubling normativities? Constructing sexual and gender diversity in the educational work of Finnish LGBTI human rights association Seta. In Vaahtera, T., Niemi, A-M., Lappalainen, S. & Beach, D. (eds.) Troubling educational cultures in the Nordic countries. London: The Tufnell Press, 117-139.
Lehtonen, J. (2017) Huoli poikien ja miesten työttömyydestä kätkee taakseen moninaisuuden. Tutkijablogi WeAll-hankkeen sivuilla. Helsinki: Helsingin yliopisto. http://weallfinland.fi/fi/huoli-poikien-ja-miesten-tyottomyydesta-katkee-taakseen-moninaisuuden-2/
Lehtonen, J. (2018) Sukupuoli ja risteävät erot median työelämä- ja koulutusteksteissä. Kasvatus 49:3, 232-237.
Lehtonen, J. (2018) Ei-heteroseksuaalisten poikien ja transnuorten kokemukset ja valinnat koulutuksessa. Teoksessa Kivijärvi, A., Huuki, T. & Lunabba, H. (toim.) Poikatutkimus. Tampere: Vastapaino, 121-145.
Lehtonen, J. (2018) Ammattikoulussa ja sukupuolena muu? Tutkijablogi WeAll-hankkeen sivuilla. Helsinki: Helsingin yliopisto. http://weallfinland.fi/fi/ammattikoulussa-ja-sukupuolena-muu/
Lehtonen, J. (2018) Olitpa sitä vastaan tai sen puolesta, sukupuolen moninaisuus leviää. Tutkijablogi WeAll-hankkeen sivuilla. Helsinki: Helsingin yliopisto. http://weallfinland.fi/fi/olitpa-sita-vastaan-tai-sen-puolesta-sukupuolen-moninaisuus-leviaa/
Lehtonen, J. (2019) Kun kaksijakoinen sukupuoliajattelu murtuu – sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus Tasa-arvobarometrissa. Teoksessa Teräsaho, M. & Närvi, J. (toim.) Näkökulmia sukupuolten tasa-arvoon – analyyseja tasa-arvobarometrista 2017. Raportti 6/2019. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 136-157. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137765/URN_ISBN_978-952-343-314-4.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Lehtonen, J. (2019) Kun 2 ei riitä – Sukupuolen moninaisuus kasvatuksen ja koulutuksen kohteena. Tutkijablogi WeAll-hankkeen sivuilla. Helsinki: Helsingin yliopisto. http://weallfinland.fi/kun-2-ei-riita-sukupuolen-moninaisuus-kasvatuksen-ja-koulutuksen-kohteena/
Lehtonen, J. (2019) Marginaalin marginaalissa: moninaiset HLBT ja I. Tutkijablogi WeAll-hankkeen sivuilla. Helsinki: Helsingin yliopisto. http://weallfinland.fi/marginaalin-marginaalissa-moninaiset-hlbt-ja-i/
Lehtonen, J. (2019) Sexuality and Sexualization in Youth (Finland). In Kauko, J. & Tilleczek, K. (eds.) Bloomsbury Education and Childhood Studies (Finland). New York: Bloomsbury Publishing. DOI: 10.5040/9781350996311.0016
Lehtonen, J. (2020) Vähemmistöjen ja nuorten kuvat koulutus- ja työelämäaiheisessa mediassa. Teoksessa Heikkinen, S., Jyrkinen, M., Lämsä, A-M. & Niemistö, C. (toim.) Yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti kestävä työelämä. Tasa-arvo tutkimassa ja toteuttamassa. Research reports 77. Helsinki: Hanken School of Economics, 142-158. https://helda.helsinki.fi/dhanken/handle/10227/355402
Lehtonen, J. (2020) Homo- ja transfobisen väkivallan varjossa? Tutkijablogi WeAll-hankkeen sivuilla. Helsinki: Helsingin yliopisto. http://weallfinland.fi/homo-ja-transfobisen-vakivallan-varjossa/
Lehtonen, J. (2020) Yhdenvertainen virus? HLBTI-ihmiset koronakriisissä. Poliitikasta.fi https://politiikasta.fi/yhdenvertainen-virus-hlbti-ihmiset-koronakriisissa/
Lehtonen J. (2020) HLBTI-ihmiset ja -järjestöt koronakriisissä – tutkimustietoa tarvitaan. Tutkijablogi WeAll-hankkeen sivuilla. Helsinki: Helsingin yliopisto. http://weallfinland.fi/hlbti-ihmiset-ja-jarjestot-koronakriisissa-tutkimustietoa-tarvitaan/
Lehtonen, J. (2020) Korkeakouluissa sateenkaarevia valintoja ja syrjinnän ehkäisyä – HLBTI-opiskelijat ammattikorkeakouluissa. Blogikirjoitus SAMOK-sivuilla. https://samok.fi/blogi/jukka-lehtonen-sateenkaarevia-valintoja-ja-syrjinnan-ehkaisya-hlbti-opiskelijat-ammattikorkeakouluissa/
Lehtonen, J. (2021) Talousahdinkoa ja etäilyä – HLBTI-yrittäjät koronakriisissä. Tutkijablogi WeAll-hankkeen sivuilla. Helsinki: Helsingin yliopisto. http://weallfinland.fi/talousahdinkoa-ja-etailya-hlbti-yrittajat-koronakriisissa/
Lehtonen, J., Hyvönen, H., Heikkinen, S., Jyrkinen, M., Kangas, E., Lähdesmäki, M., Niemistö, C. & Suutari, T. (2017) Työelämän ja koulutuksen tasa-arvokysymykset mediassa. WeAll-hankkeen raportti. Hanken School of Economics working papers 564. Helsinki: Hanken School of Economics. https://helda.helsinki.fi/dhanken/handle/123456789/167924
Lehtonen, J. & Taavetti, R. (2018) Ambivalent Positions and Challenging Contexts in Researching “Rainbow Youth” in Finland. In Hearn, J., Shefer, T., Ratele, K. & Boonzaier, F. (eds.) Engaging Youth in Activism, Research and Pedagogical Praxis: Transnational and Intersectional Perspectives on Gender, Sex, and Race. New York & London: Routledge, 75-90.
Seta (2021) Sateenkaarisanasto. https://seta.fi/sateenkaaritieto/sateenkaarisanasto/
Taavetti, R., Alanko, K., Hästbacka, N., Lehtonen, J. & Palojärvi, I. (2020) Sateenkaareva nuoruus ja merkitykselliset ihmissuhteet. Teoksessa Lahti, A., Aarnio, K. Moring, A. & Kerppola, J. (toim.) Perhe- ja läheissuhteet sateenkaaren alla. Helsinki: Gaudeamus, 29-44.
Taavetti, R. & Lehtonen, J. (2018) Metodologisia ja eettisiä kysymyksiä sateenkaarinuorten etnografisessa ja osallistavassa tutkimuksessa. Teoksessa Honkatukia, P. & Kiilakoski, T. (toim.) Miten tutkia nuoria ja nuorisotyötä? Tampere: Vastapaino, 260-276.
Katsottavaa ja kuunneltavaa:
YLE (2016) Jukka Lehtosen haastattelu ei-heteroseksuaalisten ja transnuorten tilanteesta koulutuksessa ja työelämässä. http://areena.yle.fi/1-4015512
THL (2019) Jukka Lehtosen puheenvuoro sukupuolen moninaisuudesta mediassa. Sukupuolella väliä? -hankkeen koulutusvideo. https://www.youtube.com/watch?v=9Xv77gYOa3Y
Seta (2020) Jukka Lehtosen haastattelu intersukupuolisuudesta koulutuksessa ja työelämässä. TIKA-hankkeen Puheenvuoroja intersukupuolisuudesta -sarja. https://www.youtube.com/watch?v=ps-pkKP23Ic
”Teen paljon konsertteja ja esityksiä. Niitä ei voitu pitkään tehdä pandemian vuoksi lainkaan. Tämän lisäksi niillä asiakkailla, joille voisin muuten tehdä töitä, ei ole varaa maksaa minulle.”
Näin vastasi eräs kulttuurialan yrittäjä syksyllä 2020 tekemääni kyselyyn homoille, lesboille, biseksuaaleille, transihmisille ja intersukupuolisille (HLBTI) koronakriisin merkityksistä ja vaikutuksista. Kyselyyn vastasi 325 ihmistä ja heistä osa oli yrittäjiä. Työmarkkina-asemaltaan itsensä määritteli yrittäjäksi 19, mutta lisäksi osa toimi yrittäjänä opiskelun, eläkkeen tai palkkatyösuhteen ohessa. Yrittäjävastaajista useat toimivat pienimuotoisissa yrityksissä koulutus-, hoiva-, palvelu- ja kulttuurialan yrittäjinä. Lähes puolet heistä työskenteli yksin yrityksessään. Monien tulot pienenivät koronakriisin yhteydessä.
”Toimin työsuhteen ja opiskelun lisäksi sivutoimisena yrittäjänä. Yritykseni toteuttaa koulutuksia ja tapahtumia, joita ei keväällä ollut tilanteen vuoksi ollenkaan. Siten tämän vuoden yritystulot jäävät aiempia vuosia huomattavasti pienemmiksi.”
Yksikään yrittäjävastaajista ei kertonut yrityksen kannattavuuden parantuneen koronakriisin yhteydessä. Sen sijaan useimmat heistä arvioivat sen vaikeuttaneen yrityksen toimintaa. Pari vastaajaa toi esiin, ettei muutoksia tässä suhteessa ollut. Useimmat toimivat aloilla, jotka olivat riippuvaisia asiakassuhteista ja ihmisten tapaamisesta, jolloin koronatartunnan ehkäisytoimet heijastuivat asiakaskohtaamisiin ja asiakkaiden kiinnostukseen käyttää palveluja.
”Olen yrittäjä, jonka asiakkaat kuuluvat isolta osin HLBT-yhteisöön, ja myyntiluvuista kyllä näkee, että asiakkaat elävät finansiaalisesti vaikeita aikoja. Pääosin verkossa liiketoimintaa tekevänä yksinyrittäjänä en onneksi kohtaa kovin paljoa syrjintää.”
Yrittäjävastaajista useimmat olivat siirtyneet työskentelemään etänä tai ainakin etätyö oli lisääntynyt. Useimmat heistä (N=16) ajattelivat etätyön lisääntyvän koronakriisin seurauksena tulevaisuudessa.
”Yrittäjänä teen töitä nyt etänä. Se on vaikeuttanut toimintaa, mutta ei lopettanut sitä.”
Juuri kukaan vastaajista ei kokenut etätyön vaikuttaneen kokemuksiin syrjinnästä tai epäasiallisesta kohtelusta. Varsin monet olivat kuitenkin kokeneet syrjintää työelämässä seksuaalisen suuntautumisen (N=3) tai sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun (N=5) takia vuonna 2019 eli ennen koronaa. Koronavuonna 2020 sitä olivat vastaajista kokeneet hieman aiempaa vuotta harvemmat. Osa HLBTI-yrittäjistä valitsee yrittäjyyden ja yksintekemisen, koska silloin voi välttyä työyhteisöihin liittyvistä normipaineista ja syrjinnästä. Yksinyrittäminen tarjoaa itsenäisyyttä, mutta jos siihen kuuluvat asiakaskohtaamiset ja palveluiden myyminen yrityksille, syrjintäkokemuksia voi silti esiintyä.
”Yhteistyökumppanien ja asiakkaiden kanssa silloin tällöin törmää “ai se homo vai” kommentointiin ja joskus se vaikuttaa asiakassuhteen tai yhteistyösuhteen muodostumiseen. Kylläkin myös toisinpäin käytän omaa valtaani enkä solmi yhteistyösopimuksia mikäli asia on näin.”
”Asiakkaat, jotka ottavat tatuointeja, kuuluvat usein myös seksuaali- tai seksuaalivähemmistöön ja he osaavat ottaa huomioon minut, mutta jotkut asiakkaat eivät kunnioita mun sukupuolta vaan sukupuolittavat mua. Covid-19:n takia jouduin pitämään taukoa tatskaamisesta.”
Asiakassuhteiden väheneminen koronavuonna saattoi selittää syrjintäkokemusten vähenemistä. Yksittäiset vastaajat arvelivat syrjinnän olevan todennäköisempää koronakriisissä ja se herätti heissä pelkoa.
Melkein puolet yrittäjävastaajista koki keskittymisen työhön heikentyneen (N=9) ja yksinäisyyden lisääntyneen (N=8) kriisin yhteydessä. Melko moni (N=7) vastaajista oli pelännyt covid-19-tartuntaa työssään. Etätyön koki kiristäneen välejä asuinkumppaneiden kanssa varsin moni (N=7). Kaksi vastaajaa tosin koki suhteen asuinkumppanin kanssa parantuneen. Työpaikanvaihdosta tai yrittäjyyden lopettamista oli harkinnut vastaajista kaksi ja yksi heistä oli jäänyt koronakriisin seurauksena työttömäksi. Useiden vastaajien ennestään heikkoa taloudellista tilannetta koronakriisi oli heikentänyt.
”Minulla on pieni toiminimi, jolla tienasin noin 300 euroa kuussa, nyt ehkä 30 euroa kuussa. Pidempään olen ollut työttömänä ja Kelan päivärahalla. Opiskelen vaihtoehtoista hoitomuotoa, jonka maksan itse.”
”Työskentelen freelancerina. Olen siis käytännössä työtön, joka käy osa-aikatöissä silloin kun niitä on, ja saan soviteltua työmarkkinatukea. Opetustyöt, joista yleensä olen suurimmaksi osaksi saanut leipäni, ovat selvästi menossa nurin nyt syksyllä.”
Valtion yrittäjille suunnatuista koronatuista eivät vastaajat olleet päässeet nauttimaan. Osin siksi, ettei niitä ollut niin hyvin tarjolla kyselyn vastausajankohtana, mutta pääosin siksi, ettei niitä ollut suunnattu pienyrittäjille ja freelancereille.
Jukka Lehtonen, vanhempi tutkija, CoWeAll-tutkimushanke
Lisäluettavaa:
Lehtonen, J. (2020) Yhdenvertainen virus? HLBTI-ihmiset koronakriisissä. https://politiikasta.fi/yhdenvertainen-virus-hlbti-ihmiset-koronakriisissa/
Lehtonen J. (2020) HLBTI-ihmiset ja -järjestöt koronakriisissä – tutkimustietoa tarvitaan. Helsinki: Helsingin yliopisto. http://weallfinland.fi/hlbti-ihmiset-ja-jarjestot-koronakriisissa-tutkimustietoa-tarvitaan/
