Suomalaisen terveydenhuollon on nähty 2000-luvulla tukeutuvan yhä etenevissä määrin ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden palkkaamiseen paikatakseen jo pitkään kestänyttä ja toistaiseksi jatkuvaa työvoimapulaa. Tutkija Lena Näre on todennut artikkelissaan, että Suomessa ulkomaalaistaustaista työvoimaa on viime vuosikymmenten aikana alettu nähdä vastauksena hyvinvointivaltiomme terveysalan nykyisiin sekä tuleviin ongelmiin, jotka koituvat muun muassa suurten ikäryhmien ikääntymisestä ja huoltosuhteiden heikkenemisestä.
Vuonna 2012 Suomen terveydenhuollossa työskentelevistä lääkäreistä 8,4 prosenttia ja sairaanhoitajista runsas kolme prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia. Vaikka ulkomaalaistaustaisten osuus terveydenhuoltoalalla onkin yhä pieni muihin Euroopan maihin verrattuna, yhä useampi Suomessa erityisesti julkisella sektorilla työskentelevä lääkäri ja hoitaja on ulkomaalaistaustainen.
Viime vuosina on teetetty useita tutkimuksia ulkomaalaistaustaisen terveydenhuollon henkilöstön kokemuksista yhdenvertaisesta kohtelusta työelämässä. Tutkimuksissa on havaittu, että yksi isoimmista työhön liittyvistä rasitustekijöistä on henkilökunnan ja asiakkaan välisissä vuorovaikutustilanteissa koettu henkinen väkivalta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2013 teettämän raportin mukaan ulkomaalaistaustaiset lääkärit ja hoitajat kokevat henkistä väkivaltaa sekä työtovereiden että potilaiden taholta kantasuomalaisiksi laskettua henkilöstä enemmän. Myös tutkija Laura Hietapakka on todennut artikkelissaan, että suomalaiset terveydenhuollon työyhteisöt ovat saaneet moitteita siitä, että asiakkaiden ja potilaiden ennakkoluuloiseen ja rasistiseen käytökseen ei olla etsitty tapoja puuttua tai estää siitä koituvaa työpaikkasyrjintää.
Sekä Näre että Hietapakka ovat huomioineet artikkeleissaan, että terveydenhuoltoalan esihenkilöt ovat tietoisia siitä, että erityisesti iäkkäimpien asiakkaiden ennakkoluuloinen suhtautuminen värittää ajoittain ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden välittömiä potilastyökokemuksia. Ilmiön tunnistetaan kumpuavan pääasiasiassa asiakkaiden rasistisista ennakkoluuloista sen sijaan, että työntekijän ammattitaitoa jouduttaisiin kyseenalaistamaan asiakkailta saadun palautteen takia.
Kantasuomalaisten potilaiden asenteiden muuttaminen ulkomaalaismyönteisemmiksi on kuitenkin koettu haastavaksi työyhteisöjen taholta. Näre toteaa artikkelissaan, että hyväntahtoiseksikin koetun esihenkilön haluttomuus ryhtyä mittaviin toimiin rasismia kohdanneen työntekijän auttamiseksi työntää vastuun sekä taakan syrjinnän ja toiseutetuksi tulemisten kokemuksesta lopulta yksinomaan työntekijän harteille.
Suomen potilaslaissa sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa potilaan itsemääräämisoikeus on nostettu toimintaa ja palveluita voimakkaasti ohjaavaksi periaatteeksi. Mutta minkälaisia toimintaohjeita terveydenhuoltoalan yksiköiden tulisi noudattaa, kun hoivatyön asiakkaan oikeus tehdä päätöksiä häntä hoitavasta ammattilaisesta sotii vastaan työntekijän oikeutta työrauhaan ja syrjimättömyyteen? Kenen vastuulle työ syrjinnän ehkäisystä jää?
Ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden hyvinvointiin panostaminen terveydenhuollossa johtotason toimesta on ensisijaisen tärkeää jo nyt, sillä työyhteisöjen monikulttuuristumisen ennustetaan voimistuvan tulevaisuudessa. Kehityksen johdosta suomalaisen terveydenhuollon yksiköt joutuvat entistä aktiivisemmin puuttumaan tilanteisiin, joihin valkoista kantasuomalaista henkilöstöä johtaessa ei olla jouduttu kehittämään ratkaisuja.
Ruut Rinnekangas
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston opiskelija, joka kirjoitti blogitekstin osana WeAll-hankkeen järjestämää Työelämän tasa-arvo ja yhdenvertaisuus -opintojaksoa.
Lisää luettavaa:
Aalto, Anna-Mari, Elovainio, Marko, Heponiemi, Tarja, Hietapakka, Laura, Kuusio, Hannamaria & Lämsä, Riikka (2013). Ulkomaalaistaustaiset lääkärit ja hoitajat suomalaisessa terveydenhuollossa Haasteet ja mahdollisuudet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen teettämä raportti, 7/2013. Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy Tampere.
Hietapakka, Laura, Elovainio, Marko, Lämsä, Riikka, Kuusio, Hannamaria & Aalto, Anna-Mari (2013). Perusterveydenhuollon esimiesten kokemuksia ulkomaalaistaustaisesta terveydenhuoltohenkilöstöstä: voimavara vai ei? Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti, nro. 50, s. 272–284.
Hietapakka, Laura (2017). Miten torjua eriarvoisuutta monikulttuurisissa terveydenhuollon työyhteisöissä? Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti, nro. 54, s. 251–254.
Näre, Lena (2013). Ideal Workers and Suspects: Employers’ Politics of Recognition and the Migrant Division of Care Labour in Finland. Nordic Journal of Miration Research, nro. 3(2), s. 72–81.
Valvira (2018). Potilaan itsemääräämisoikeus. Valvira. https://www.valvira.fi/terveydenhuolto/potilaan-asema-ja-oikeudet-oikeudet/potilaan-itsemaaraamisoikeus. (Linkki tarkistettu 12.10.2021.)
Silmiään tummalla tussilla rajaava pääministeri Sanna Marin kertoo toimittaja Maria Veitolalle meikkaavansa aina samalla tavalla, ettei herättäisi huolta. Vastaus kysymykseen, voisiko pääministeri esiintyä asemassaan meikittä, on kieltävä:
”Siis työpäivinä en, koska aina kuvataan. Ja me ollaan totuttu, … tietynlaiseen ehostettuun naiseen. Jos mul ei ois meikkii ja mä menisin ihan sillai perus Sannana tonne pyörii, ni sit jengi aattelis et on jotain hätänä…” Marin perustelee Yökylässä Maria Veitola -tv-ohjelmassa.
Mutta miksi suhtautuisimme meikittömään ministeriin niin?
Valtakunnan politiikan lisäksi pääministeri tekee työtä, josta 1990-luvun lopussa alettiin puhua esteettisenä työnä. Esteettinen työ on oman ulkonäön muokkaamista työnantajan odotuksia ja laajemmin yhteiskunnallisia tai kulttuurisia normeja vastaavaksi. Sen lisäksi, että valtakunnan politiikan keskiössä yksilöiden odotetaan pitävän yllä tietynlaista ulkonäköä, on huomionarvoista, että sukupuolistunut normi ehostetusta naisesta toimii ikään kuin synonyymina hyvinvoivalle naiselle, naiselle, jolla ei ole mitään hätää.
Mira Karjalainen, Charlotta Niemistö ja Jeff Hearn valottavat artikkelissaan Tietotyöalan voittajan tyyli aikamme ihannetyöntekijää, tähän kohdistuvia ruumiillisia vaatimuksia ja esteettisen työn oletuksia jälkiteollisessa palvelutaloudessa. Tutkimuksen mukaan hyvän fyysisen kunnon ja terveyden ylläpidon lisäksi ihannetyöntekijän pitää myös näyttää terveeltä, toisin sanoen hyvältä ja huolitellulta. Tällöin hänen ajatellaan suoriutuvan työstään, usein työntekijän itsensäkin mielikuvissa. Ihannetyöntekijä joustaa olemuksellaan ja ruumiillaan saavuttaakseen alallaan vaadittavan ammattimaisen ulkomuodon. Tämä ammattimainen ulkomuoto sisältää erilaisia odotuksia työntekijän ulkonäöstä ja kehon mitoista vaatetukseen ja fyysiseen kuntoon.
Esteettisen työn vaade ei ole kuitenkaan ole uusi ilmiö. Selkeimmin se ilmenee palvelualojen työntekijöihin luoduissa odotuksissa, esimerkiksi puheissa siitä, miltä asiakaspalvelijan pitäisi näyttää. Esteettinen työ näyttää kulkevan myös linjan jälkikapitalistisen aikamme työelämän muutosten kanssa, johon tutkijat Hanna Ylöstalo, Anu-Hanna Anttila, Päivi Berg ja Vuokko Härmä viittaavat artikkelissaan Uuden työn joustavat ruumiit. Muutosesimerkkinä voidaan pitää työmarkkinoiden palveluvaltaistumista, jonka myötä moni työ, kuten siivoustyö, on muuttunut siivouspalveluksi. Palveluvaltaistumisen myötä esteettisen työn ruumiillistuneet odotukset koskevat yhä suurempaa joukkoa perinteisten palvelualojen lisäksi.
Työruumiista on tullut pääomaa ja pääomasta huolehtimisesta esteettistä työtä. Vaatimukset vaihtelevat niin työn, yhteiskuntaluokan, kuin sukupuolenkin suhteen. On osoitettu, että naisten kokema syrjintä työpaikoilla liittyy usein ulkonäköön ja ikään, vaikka Karjalainen tutkijakollegoineen toteaa miestenkin kokevan paineita. Ei siis ihme, että jakson edetessä Marin kertoo meikkaavansa myös näyttääkseen ikäistään vanhemmalta, sen myötä uskottavammalta ja asiallisemmalta.
Työruumis näyttää olevan pääomaa kuitenkin vain niille, jotka täyttävät normatiiviset, esteettiset ja ruumiilliset kriteerit. Ne, jotka poikkeavat ihannetyöntekijän mallista ovat vaarassa kokea syrjintää tai jäädä vaille työtä. Kaikki eivät kykene tai halua joustaa ruumiillaan vaikkapa sopivan painoisiksi tai sopivasti meikatuksi. En näkisi heillä kuitenkaan hätää. Huomio tulisi kiinnittää heihin, jotka hätkähtäisivät meikitöntä ministeriä.
Anu Uski
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston opiskelija, joka kirjoitti blogitekstin osana WeAll-hankkeen järjestämää Työelämän tasa-arvo ja yhdenvertaisuus -opintojaksoa.
Lue lisää:
Karjalainen, Mira, Charlotta Niemistö & Jeff Hearn (2016). Tietotyöalan voittajan tyyli. TeoksessaParviainen, Jaana, Taina Kinnunen & Ilmari Kortelainen (toim.)Ruumiillisuus ja työelämä: Työruumis jälkiteollisessa taloudessa. Tampere: Vastapaino, 165–181.
Ylöstalo, Hanna, Anu-Hanna Anttila, Päivi Berg & Vuokko Härmä (2018). Uuden työn joustavat ruumiit. Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 16:2, 113–125.
Yökylässä Maria Veitola (2021). Jakso 7: Sanna Marin. Tv-ohjelma 7.10.2021. MTV:n suoratoistopalvelu. https://www.mtv.fi/sarja/yokylassa-maria-veitola-10003667/jakso-7-sanna-marin-1476069 (haettu 21.10.2021.)
