Tutkimuksella kohti tasa-arvoista työelämää

Naisen potku on liian halpa

07/11/2019

Suomen Palloliitto ja naisten jalkapallon A-maajoukkue pääsivät historialliseen sopimukseen syyskuun alussa: naisille aletaan maksaa voitoista ja tasapeleistä samansuuruisia palkkioita kuin miehille. Sopimuksen mahdollistamiseksi A-maajoukkueen miehet ovat suostuneet laskemaan omia bonuksiaan. Palkkatasa-arvo ulottuu kuitenkin vain EM-karsintatasolle: EM- ja MM-kisoissa naisten palkkiot ovat edelleen huomattavan pienet suhteessa miesten palkkioihin. Palkkaeroja on perusteltu sillä, että miesten A-maajoukkuetoiminta tuottaa vuosittain reilusti enemmän kuin naisten. Miesten saamista bonuksista on kuitenkin jaettu solidaarisuuserää naisille, mutta jaloista tarkoitusperistään huolimatta se osaltaan vain vahvistaa näkemystä siitä, ettei naisten joukkueurheilu ole kannattavaa ilman armopaloja. 

Mikko Salasuo, Mikko Piispa ja Helena Huhta erittelevät teoksessaan Huippu-urheilijan elämänkulku: tutkimus urheilijoista 2000-luvun Suomessa sukupuolten välisiä eroja urheilun huipulla. Sukupuolesta riippumatta huippu-urheilijaksi pääseminen on haastavaa, mutta naisten kohtaamat ongelmat ovat paljon miehiä suurempia erityisesti joukkueurheilussa. Yksilöurheilijoiden on mahdollista hakea urheilija-apurahaa, mutta joukkueurheilijat ovat riippuvaisia joukkueistaan. Pienten seurajoukkuepalkkojen vuoksi naisten on todennäköisesti opiskeltava jokin toinen ammatti tai tehtävä urheilun ohessa palkkatyötä. Monet saavat tukea myös vanhemmiltaan. Esimerkiksi jalkapallossa naisten keskipalkka on jalkapallojärjestö FIFPron mukaan ainoastaan 600 euroa kuukaudessa. Naisille maksettavat kilpailu- ja sponsorituet ovat niin pieniä, etteivät ne riitä elämiseen. On sanomattakin selvää, että tällainen puoliammattilaisuus häiritsee keskittymistä ja kehittymistä itse urheilussa.

Salasuon, Piispan ja Huhdan tutkimuksen mukaan naisten huonot mahdollisuudet täyspäiväiseen urheiluun ovat osa laajempaa ongelmaa eli naisten urheilun vähäisempää arvostusta. Monien joukkuelajien ajatellaan olevan ”miesten lajeja”, jolloin naisten urheilua ei niissä lajeissa arvosteta. Tämä johtaa siihen, että etenemismahdollisuudet ovat huonot. Erityisesti Suomessa mahdollisuudet ovat erittäin rajalliset, ja jos urheilusta haluaa tehdä ammatin, vaihtoehtona on hakeutua ulkomaille. Silti huipputasollakin naisten on erittäin vaikea saavuttaa täysammattilaisuuden asema. Vaikka harjoittelumäärissä ei ole eroja, jalkapallossa ei mies- ja naisammattilaisuutta voi järkevästi vertailla keskenään. Miesten puolella palkat, olosuhteet ja arvostus ovat naisiin verrattuna aivan eri tasolla. Usein naiset joutuvat pohtimaan myös lasten hankkimiseen liittyviä kysymyksiä. 

Miesten urheilua arvostetaan naisten urheilua enemmän ja se näkyy myös uutisoinnin määrässä. Uutisoimalla enemmän naisten urheilusaavutuksista median olisi mahdollista osallistua naisten urheilun arvostuksen kasvattamiseen. Kesällä 2019 pelatut naisten jalkapallon MM-kilpailut olivat esimerkki onnistuneesta uutisoinnista, sillä kilpailut saivat paljon huomiota mediassa. Yle näytti kilpailut suorana ja turnaus sai näkyvyyttä luetuimpien lehtien, kuten Helsingin Sanomien ja Ylen sivuilla. Uutisoinnissa keskityttiin sekä itse turnaukseen että naisten jalkapallon asemaan ja ongelmiin. MM-kilpailuiden tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden symboliksi nousi yhdysvaltalainen pelaaja Megan Rapinoe, joka on avoimesti haastanut jalkapallomaailman sukupuolistuneet käytännöt, vaatinut naisille parempaa palkkaa ja vähemmistöille oikeudenmukaista kohtelua.

Rahallisella panostuksella on myös merkitystä. Ranskalainen jalkapallojoukkue Olympique Lyonnais on tehnyt suuria investointeja naisjalkapalloon. Naisten palkkoja on suurennettu ja toimintaympäristöä ja olosuhteita parannettu. Nyt naisilla on käytössään samat kentät ja terveydenhuollon ammattilaiset kuin miehillä. Tasa-arvoiset olosuhteet ovat tuottaneet tulosta: Lyon on voittanut naisten Mestarien Liigan ennätykselliset kuusi kertaa, Ranskan mestaruuden 17 kertaa sekä Ranskan cupin kymmenen kertaa. 

Venla Suutari & Iina Haapa

Kirjoittajat ovat Helsingin yliopiston opiskelijoita, jotka kirjoittivat blogitekstin osana WeAll-hankkeen järjestämää Työelämän tasa-arvo ja yhdenvertaisuus -opintojaksoa.

Lähteet

Salasuo, M., Piispa, M. & Huhta, H. 2015. Huippu-urheilijan elämänkulku: tutkimus urheilijoista 2000-luvun Suomessa. Helsinki: Nuorisotutkimusseura.

Karttunen, A. & Sahlström, A. 2019. Historiallinen päätös näkyy Helmareiden kukkarossa – kattojärjestöjen takia miesten ja naisten korvaukset yhä erilaiset lopputurnauksissa. https://yle.fi/urheilu/3-10955334

Rinta-Jouppi, A. 2019. Naisten jalkapallo takoo katsojaennätyksiä – Miksi tulot eivät kasva samaa tahtia? https://www.hs.fi/talous/art-2000006144825.html

Strozyk, M. 2019. MM-kisojen ennakkosuosikin tähti on yhtä aikaa aktivisti ja huippujalkapalloilija – Megan Rapinoe on saanut tempauksillaan häirikön maineen. https://yle.fi/urheilu/3-10808840

bursa escort