Tutkimuksella kohti tasa-arvoista työelämää

Kun 2 ei riitä – Sukupuolen moninaisuus kasvatuksen ja koulutuksen kohteena

Juridisia sukupuolia on Suomessa vielä vain kaksi: nainen ja mies. Sukupuolen kokemis- ja ilmaisutapoja on sen sijaan useita, eivätkä nämä aina vastaa ihmisen juridista sukupuolta. Lisäksi ihmisen ruumissa voi olla monenlaisia naisisiksi tai miehisiksi miellettyjä piirteitä tai näiden yhdistelmiä. Kaikki ihmiset, myös lapset ja nuoret, asettuvat osaksi tätä sukupuolen moninaisuutta. Edelleen vallitseva näkökulma sukupuoleen hahmottaa sen kaksijakoisena ja normatiivisena. Ruumiin piirteistä ajatellaan automaattisesti seuraavan tietynlainen sukupuolen kokemus ja sen ilmaisu. Esimerkiksi miesruumiillisten oletetaan kokevan itsensä mieheksi ja ilmaisevansa itseään maskuliinisesti. Siksi pojaksi pippelin takia nimetyt vauvat määritellään juridisiksi miehiksi ilman, että odotetaan miten he alkavat sukupuoltaan ilmaista ja kokea.

Sukupuolen cisnormatiivisen ja kaksijakoisen ajattelun kohteeksi joutuvat kaikki lapset ja nuoret asettuessaan osaksi varhaiskasvatuksen ja koulutuksen käytäntöjä. Tämän olen huomannut omassa WeAll-tutkimuksessa ja aihepiiristä on valmistunut myös pro gradu-tutkimuksia. Minulla oli mahdollisuus ohjata Tupu Ruuskaa, joka tutki Kouluterveyskyselyn laajaan aineistoon pohjautuen transnuorten kokemuksia lukiossa, sekä Siri Törölää, joka analysoi varhaiskasvatuksen työntekijöiden saamaa koulutusta sukupuolitietoisista käytännöistä.

Tupu Ruuska vertaili transnuorten (N=1140) kouluhyvinvointikokemuksia muiden Kouluterveyskyselyyn vastanneiden lukiolaisten kokemuksiin. Transnuorilla oli cisnuoria huomattavasti useammin kiusaamisen ja yksinäisyyden kokemuksia. Transnuoret joutuivat sekä seksuaalisen häirinnän että sukupuoleen liittyvän kiusaamisen kohteeksi muita nuoria useammin. 18 prosenttia heistä vastasi, ettei heillä ole yhtään läheistä ystävää, kun cisnuorista näin vastasi seitsemän prosenttia. Oppilaitoksen fyysiset työolot sekä WC-, pukeutumis- ja peseytymistilat häiritsivät transnuorten opiskelua useammin kuin muiden nuorten. Sukupuolen moninaisuus pitäisi huomioida oppilaitosten tilallisissa ratkaisuissa ja erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Lain vaatimassa tasa-arvosuunnittelussa tulisi pohtia keinoja estää sukupuoleen liittyvä kiusaaminen. Transnuorista osaa helpottaisi myös se, että he voisivat muuttaa juridisen sukupuolensa vastaamaan omaksi kokemaansa, ja saisivat tarvitsemiaan lääketieteellisiä hoitoja.

Kouluopetuksessa ja oppikirjoissa käsitellään nykyään hieman sukupuolivähemmistöjä. Peruskoulun opetussuunnitelmakin edellyttää tiedon jakamista sukupuolen moninaisuudesta. Valitettavasti näiden marginaalisten vähemmistömainintojen rinnalla opetuksessa vallitsevat edelleen sukupuoli- ja cisnormatiiviset lähtökohdat. Eikä opettajien koulutuskaan ole ajan tasalla: monet opettajat jäävät vaille valmiuksia kohdata moninaisuus koulussa.

Siri Törölä kyseli Helsingin kaupungin varhaiskasvatuksen työntekijöiltä (N=114), ovatko he saaneet koulutusta sukupuolen käsittelystä varhaiskasvatuksessa. Vaikka varhaiskasvatuslaki ja -suunnitelma edellyttävät sukupuolisensitiivistä kasvatusotetta, vain osa kertoi saaneensa tähän välineitä peruskoulutuksessaan tai työnantajan tarjoamana. Viimeisen kymmenen vuoden aikana valmistuneet työntekijät olivat saaneet aiemmin valmistuneita useammin tietoa asiasta ammatillisessa koulutuksessaan. Hieman parempaan suuntaan siis ollaan menossa, mutta työntekijät kertoivat kaipaavansa enemmän koulutusta, erityisesti sukupuolen ja perheiden moninaisuudesta. Eikä kaikkien asenteetkaan olleet kohdallaan: eräs kyselyyn vastannut ei kaivannut aiheesta koulutusta vaan toi esiin ”miten vahingollista on lapselle, että hänen sukupuoleensa puututaan eikä anneta rauhaa kasvaa omassa seksuaalisuudessa”. Mutta totta toisaalta: vahingollista on, ettei lasten ja nuorten anneta elää ja ilmaista sukupuoltaan haluamallaan tavalla, ja että heitä painostetaan omaksumaan kaksijakoinen normisukupuoli.
Jukka Lehtonen, WeAll-hankkeen tutkija

Lisää aiheesta:

Lehtonen, Jukka (2019) Lehtonen, Jukka (2019) Kun kaksijakoinen sukupuoliajattelu murtuu – sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus Tasa-arvobarometrissa. Teoksessa Mia Teräsaho & Johanna Närvi (toim.) Näkökulmia sukupuolten tasa-arvoon – analyyseja tasa-arvobarometrista 2017. Raportti 6/2019. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 136-157. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137765/URN_ISBN_978-952-343-314-4.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Lehtonen, Jukka (2018) Lehtonen, Jukka (2018) Ei-heteroseksuaalisten poikien ja transnuorten kokemukset ja valinnat koulutuksessa. Teoksessa Kivijärvi, Antti, Huuki, Tuija & Lunabba, Harry (toim.) Poikatutkimus. Tampere: Vastapaino, 121-145.

Lehtonen, Jukka (2017) Hankala kysymys. Intersukupuolisuus suomalaisissa koulu- ja työelämätutkimuksissa. Sukupuolentutkimus 30:1, 71-75.

Ruuska, Tupu (2019) Lukiossa opiskelevien transnuorten kouluhyvinvointi. Pro gradu-tutkielma, Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/301172/Tupu_Ruuska_Pro_gradu_2019.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Törölä, Siri (2019) Koulutus sukupuolisensitiivisen varhaiskasvatuksen tukena. Pro gradu-tutkielma, Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/299602/Torola_Siri_Pro_gradu_2019.pdf?sequence=2&isAllowed=y