Perheystävällisellä työpaikalla otetaan huomioon työntekijöiden erilaiset ja muuttuvat elämäntilanteet. Perheen ja työn yhteensovittamista arvioidaan muun muassa sillä, miten hyvin työnteossa mahdollistetaan ajan ja paikan joustoja, toteutetaan yhteisöllistä työvuorosuunnittelua tai kannustetaan vanhempia perhevapaiden pitämiseen.
Työelämän perheystävällisyys joutui yhtäkkiä uuteen valoon, kun koronapandemia iski. Koronakriisin vuoksi tytöntekijöitä on lomautettu ja irtisanottu. Monilta yrittäjiltä hävisivät muutamassa päivässä asiakkuudet. Monet vanhemmat joutuvat nyt painimaan sen haasteen edessä, että lapset ovat kotona koko ajan ja tarvitsevat päivittäiset ateriansa, tukea koulunkäyntiin ja moniin muihin arkisiin asioihin. Perheen yhdessäolo on lisääntynyt merkittävästi, mikä on myös myönteinen asia. Kotona työskentely vaatii kuitenkin uudenlaisia järjestelyjä ja kykyä etäjohtamiseen.
Koronasta tuli käytännössä testi perheystävällisyydelle. Miten varmistaa, että työntekijä jaksaa tehdä töitä etänä tehokkaasti ja hyvinvoivana? Miten toteuttaa työvuorojen ja tiimien suunnittelu niin, että asiakkuudet saadaan hoidettua myös sairaustapauksissa? Miten huolehtia siitä, ettei kenenkään työntekijän tai hänen perheenjäsenensä riski saada tartunta kasva kohtuuttoman isoksi? Näihin kysymyksiin on reagoitava nopeasti.
Niillä työpaikoilla, joissa työn ja perheen yhteensovittamiseen oli panostettu jo aiemmin, löytyi nopeasti monenlaisia ratkaisuja korona-ajallekin: henkilöstön sujuva siirtyminen etätöihin, hyvät etätyövälineet, järkevä työvuorosuunnittelu ja sujuva ohjeiden päivitys. Jos etäjohtamista oli jo toteutettu, lähtökohtaa voi pitää hyvänä. Virtuaalijohtamisesta väitöskirjan tehnyt Johanna Saarinen (2016) on sanonut, että nykytekniikka mahdollistaa monilla aloilla työn tekemisen ajasta ja paikasta riippumatta. Tekniikka ei kuitenkaan yksin riitä. Virtuaalinen johtaminen edellyttää luottamusta. Johtajan läsnäolon, kuuntelun ja tuen tärkeys korostuvat teknologiavälitteisessä työssä.
Varmoja ja oikeita ratkaisuja on tuskin kenelläkään. Vasta myöhemmin poikkeustilan päätyttyä voidaan arvioida ratkaisuissa onnistuminen. Ongelmista huolimatta korona todennäköisesti myös tuottaa toimivia innovaatioita ja uusia näkökulmia työpaikkojen perheystävällisyydelle. Niitä on hyvä jakaa, kun tilanne jälleen rauhoittuu.
Vielä joku aika sitten kysyttiin, pitävätkö pienten lasten isät riittävästi perhevapaita. Koronakevään aikana on tapahtunut käänne. Moni isä huomasi olevansa kotona lasten kanssa enemmän kuin koskaan aiemmin. Moni perhevapaalla ollut puoliso havaitsi saaneensa kotiin lasten lisäksi myös etätyöläisen. Perheissä tai kodin tilaratkaisuissa ei tällaiseen tilanteeseen ollut kovin hyvin varauduttu.
Poikkeustila haastaa myös isät ratkaisemaan työn ja perheen yhteensovittamista. Haastatteluja annetaan ja palavereja pidetään kotoisten kirjahyllyjen, taulujen ja lamppujen keskeltä. Työn ja perhe-elämän välinen kynnys on madaltunut. Isät ovat isiä ja tekevät samalla työnsä. Toisaalta asiakaspalvelutehtävissä toimivat altistavat päivittäin sekä itsensä että perheensä tartunnalle. Työnteko on arkinen uhka ja mahdollisuus.
Jos korona kaiken dramaattisuuden keskellä jotain opettaa, se tekee vanhemmuuden aiempaa näkyvämmäksi. Poikkeukselliset työnteon olosuhteet osoittavat, että hyvän vanhemmuuden ja työpaikkojen perheystävällisyyden lisäksi tarvitaan toimiva päivähoitojärjestelmä, kouluruokailu, vanhustenhuolto ja joukkoliikenne. Niin työpaikoilla kuin yhteiskunnassa on oltava kykyä kriisiviestintään sekä nopeaan päätöksentekoon ja toimintaan riskeistä huolimatta.
Kun ihmisen turvaverkot ovat katkolla, tuki työn sekä vanhemmuuden ja läheisten hoivan toteuttamiseen on löydyttävä pitkälti työyhteisöstä ja työnantajalta. Korona-aika on organisaatiokulttuurinen koeaika työpaikoilla. Toivomme sen päättyvän niin työnantajien, työntekijöiden kuin perheiden näkökulmasta mahdollisimman hyvin.
Kirjoittajat
Anna Kokko toimii Väestöliitossa hankepäällikkönä Tasa-arvo ja isät -hankkeessa 2019-2021 ja on WeAll-hankkeen neuvottelukunnan jäsen. Hankkeen päärahoittaja on Työsuojelurahasto.
Anna-Maija Lämsä on WeAll-hankkeen vastuullinen tutkija ja varajohtaja. Hän on Tasa-arvo ja isät -hankkeen johtoryhmässä. Hän työskentelee professorina Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa.
