Työn ja perheen yhteensovittaminen on keskeisessä roolissa puhuttaessa naisten ja miesten tasa-arvosta niin työssä kuin kotona. Monilla työpaikoilla vallitsee kuitenkin oletus, että vain naiset tarvitsevat joustavia käytäntöjä työn ja perhe-elämän yhdistämiseen. Myös perhevapaita koskeva yhteiskunnallinen normisto perustuu oletukseen, että nainen kantaa päävastuun perheestä ja lapsista. Suomalaiset miehet kuuluvat häntäpäähän vertailtaessa vanhempainvapaiden käyttöä Pohjoismaissa. Eivätkö isät halua tai voi osallistua lastenhoitoon? Millaisia esteitä organisaatioiden kulttuurit, yleiset asenteet ja lakinormisto luovat? Pitäisikö Suomen muiden Pohjoismaiden tavoin ottaa ohjaavampi ote isien vanhempainvapaiden käyttöön? Niin sanottu perheiden vapaa valinta -käytäntö ei ole tuottanut kovin hyviä tuloksia työtä ja perhettä koskevien vastuiden jakamisen ja tasa-arvon kannalta. Yksi WeAll-hankkeemme tavoite on tehdä näkyväksi miesten näkökulma työn ja perhe-elämän yhdistämiseen. Tutkimuskohteena on muun muassa johtajamiesten vanhemmuus. Tämän jokseenkin yhtenäisen ryhmän lisäksi tutkimuksemme ulottuu myös muihin isäryhmiin. Johtajamiesten työn ja perheen suhteen tutkiminen on kuitenkin tärkeää, koska johtajat käyttävät valtaa ja toimivat roolimalleina. He voivat vaikuttaa työpaikoilla siihen, millaiset arvot ja käytännöt ohjaavat työn ja perheen yhteensovittamista.
Aikaisemmissa tasa-arvoprojekteissa, joissa hankkeemme tutkijat ovat olleet mukana, on havaittu, ettei tasa-arvosta organisaatiotasolla haluta puhua kovin usein. Asia kuitataan vanhanaikaiseksi keskusteluksi. ”Sukupuolella ei ole väliä, pätevyys ratkaisee” on organisaatioissa vallitseva hokema. Sukupuolen merkityksestä keskustelu on monien työpaikkojen olohuoneen virtahepo. Osaamisen tärkeyttä tuskin kiistää kukaan. Sukupuolettomuusdiskurssi kuitenkin naamioi miehiin ja naisiin kohdistuvat erilaiset vanhemmuusoletukset. Siinä missä isyys karnevalisoidaan yhdeksi miehen elämäntarinan positiiviseksi askeleeksi, äitiys nähdään taakkana niin naisen henkilökohtaisen uran kannalta kuin organisaatioiden järjestelyissä.
Y-sukupolvea koskevissa tutkimuksissa uumoillaan, että tulevaisuuden työntekijät vaativat pomoiltaan tilaa ja arvostusta omille arvoilleen. Jos yleisessä keskustelussa viime aikoina esiin tullut hoivaavan isyyden trendi realisoituu nuoremman miessukupolven todellisena arvovalintana, on organisaatioiden ehkä vihdoin kohdattava virtahepo silmästä silmään. Vai onko? Mikä on nykyaikaisen johtajan asenne ja valmius tasa-arvoiseen jaettuun vanhemmuuteen? Millä keinoin tämä virtahepo voitaisiin kohdata organisaatioissa ilman suurempia vammoja? Nämä kysymykset WeAll-tiimi on valmis kysymään ja niihin se pyrkii myös vastaamaan.
Teksti on julkaistu aiemmin Suomen Akatemian sivuilla 9.3.2016. Linkki alkuperäiseen tekstiin täällä.
Tekstin kirjoittajat, Emilia Kangas ja Anna-Maija Lämsä Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulusta, työskentelevät WeAll-hankkeessa. Työn ja perheen yhteensovittaminen on näillekin naisille arkinen haaste.
Kuva: Aiju Salminen
