Tutkimuksella kohti tasa-arvoista työelämää

Piilotyöpaikka kokeneen pelastus?

05/02/2018

Nyt kun omasta työttömyyden alusta tulee kohta kuluneeksi kaksi vuotta niin pitää myöntää, etten olisi uskonut työnsaamisen olevan kokeneelle henkilölle vaikeaa….. Olen ollut siinä todellakin väärässä.

Vuonna 2017 hain 95 työpaikkaa, joista kolmessa pääsin haastatteluun mutta yhteenkään niistä en ollut sopiva. Olen etsinyt töitä sekä läheltä, että kaukaa mutta ilmeisesti minun on katsottu olevan joko liian vanha, liian kokenut tai muuten vain epäsopiva. Kuitenkin ajattelen, että pärjään myyntityössä hyvin edelleen. Voihan olla, että toimitusjohtajan työnimike ei välttämättä ole paras näkymä CV:ssä, kun pyrkii etsimään itselleen sopivaa alempaa posititiota työmarkkinoilla. Tämän vuoden aikana olen hakenut töitä, joissa ollaan etsitty toimitusjohtajaa tai vaikkapa KELA:n etuuskäsittelijää ja kaikkea tuolta väliltä.

”Paras” palaute minulle tuli eräältä konsultilta, kun hän perusteli, ettei voinut minua esittää yrityksen X myyntijohtajaksi sillä perusteella, että olen aikoinaan istunut muutaman vuoden pörssiyhtiön johtoryhmän jäsenenä, joka siis tässä tapauksessa katsottiin minulle tappioksi. Kuitenkin kyseessä oli yritys, jonka myyntijohtajan tehtäviin kuului keskustella kuntien ja kaupunkien johtajien kanssa. Ei mene vieläkään pieneen päähäni, miksi en saanut paikkaa. Sinänsä kuitenkin hyvä, että sain häneltä palautetta, koska suurimpaan osaan lähettämistäni hakemuksista en koskaan saanut mitään vastausta.

En voi ymmärtää sitä, että kokeneempien työnhakijoiden kokemusta ei valjasteta käyttöön. Vai onko niin, että tällä hetkellä yritysten hakukriteeninä on löytää joku nuori täyttämään paikkaa? Otetaan esimerkiksi entinen koulukaverini, joka sai lehdestä lukea, että eräälläkin yrityksellä olisi vaikka kuinka paljon tarjota töitä jos vain olisi hakijoita. Sanomalehdessä kerrottiin, että yritys oli palkannut kolme nuorta henkilöä töihin. Ystäväni oli kuitenkin jättänyt ko. yritykseen hakemuksia eri osastoille ja käynyt myös HR-päällikön haastattelussa. Tiedän että hänellä on sitä osaamista, jota työssä tarvitaan.

Nyt viimeisten viikkojen aikana olen saanut useita viestejä omilta ystäviltäni ja entisiltä yhteistyökumppaneilta mahdollisista työpaikoista mitkä eivät ole vielä tulleet julki ja olenkin päässyt keskustelemaan rekrytoinnista vastaavien henkilöiden kanssa. Tämä lieneekin ainut tapa, miten kokenut henkilö voi saada jatkossa töitä. Kun edes pääsee tapaamisiin tai haastatteluun se nostaa jo kummasti omaa mielialaa. Silloin voi taas uskoa, että kyllä minä vielä pääsen kiinni elämään. Ainakin omalta osaltani on todettava, että mielummin sitä tekisi töitä kuin olisi yhteiskunnan hylkimä, joidenkin mielestä elätti, joka ei edes halua tehdä töitä. Olen kuitenkin aloittanut työelämässä jo 15-vuotiaana ja tehnyt paljon erilaisia töitä. Työpaikan löytyminen olisi helpotus henkisesti sekä taloudellisesti.

Olkoon vuosi 2018 meille kaikille kokeneille ammattilaisille ja pitkään työttömänä olleille henkilöille huomattavasti parempi vuosi kuin kuluneet lähivuodet.

Jari-Pekka Honkala

Kirjoittaja osallistui WeAll-hankkeen osatutkimukseen, jossa käsitellään 50+ työnhakijoiden asemaa ja näkymiä rakennemuutoksen koettelemalla alueella.

Pidempi versio tekstistä on julkaistu kotkalaisessa kaupunkilehti Ankkurissa 6.1.2018