Tutkimuksella kohti tasa-arvoista työelämää

Nuorten toiveammatit mukailevat yhteiskunnassa vallitsevaa jakoa naisten ja miesten aloihin

14/08/2017

Suomessa on tehty paljon työtä sukupuolten tasa-arvon eteen ja se näkyy kansainvälisestikin vertaillen melko hyvinä tuloksina. Yksi keskeinen epätasa-arvoa ylläpitävä tekijä Suomessa on kuitenkin edelleen koulutuksen ja työelämän segregaatio eli naisten ja miesten sijoittuminen eri koulutus- ja ammattialoille sekä tehtäviin. Naiset ovat suorittaneet valtaosan väestön terveys- ja hyvinvointialojen (88 %) ja kasvatusalan (78 %) tutkinnoista, miehet puolestaan valtaosan tekniikan (84 %) sekä ICT-alojen (79 %) tutkinnoista (SVT: Väestön koulutusrakenne 2015.) Naiset ja miehet myös sijoittuvat vaativuudeltaan eritasoisiin tehtäviin. Esimerkiksi naisia on pörssiyhtiöiden toimitusjohtajista vain viisi prosenttia ja hallitusjäsenistä 27 prosenttia. (Keskuskauppakamari 2017.)

Sukupuolten tasa-arvon edistyminen näyttää olevan tärkeää myös nuorille. Uusimman Nuorisobarometrin (Myllyniemi 2017) mukaan yli kaksi kolmasosaa 15–29-vuotiaista naisista piti sukupuolten tasa-arvon paranemista tulevaisuudessa erittäin toivottavana, miehistä tätä mieltä oli lähes puolet. Nuoret eivät kuitenkaan usko tasa-arvon edistymiseen: vain viidennes naisista ja neljännes miehistä piti tasa-arvon paranemista todennäköisenä. Sekä naisissa että miehissä nuorin ikäryhmä uskoi vanhempia ikäryhmiä vahvemmin siihen, että tasa-arvon paranee tulevaisuudessa.

Miten segregaatio näkyy nuorten toiveammateissa?

Nuorisobarometrissä kysyttiin, missä ammatissa nuoret haluaisivat tehdä töitä tulevaisuudessa. Vastaukset mukailivat pitkälti yhteiskunnassa vallitsevaa jakoa naisten ja miesten aloihin. Naisilla yleisin toiveammatti oli terveys- ja hyvinvointialojen työ ja miehillä teknisen alan työ. Kahdeksan kymmenestä terveys- ja hyvinvointialojen toiveammatista oli naisten esittämiä. Myös yhteiskunnallisten alojen ja kasvatusalojen toiveammatit olivat voittopuolisesti naisten toiveita, kun taas miesten ammattitoiveet painottuivat tekniikkaan ja ICT-alalle.

Segregaation lievenemisestä näkyi nuorten ammattitoiveissa pieniä merkkejä: nuoret naiset ja miehet nimesivät toiveammatikseen melko tasaisesti kaupallisten alojen, lääkärin ja juristin tehtäviä.

Pysyvää muutosta koulutuksen ja työelämän segregaation purkamiseksi ei saavuteta, ellei siihen pyritä aktiivisesti ja konkreettisin toimin. Segregaatio muun muassa jäykistää työmarkkinoita, rajoittaa yksilöiden valintoja sekä estää kykyjen ja osaamisen täysimääräisen hyödyntämisen. Erityisen tärkeää on, että nuoria kannustetaan ajattelemaan joustavammin ja vapaammin, jolloin vallitsevia ja vanhentuneita sukupuolirooleja ja stereotyyppistä ajattelua ’naisten ja miesten töistä’ saadaan purettua.

Nuorten lähipiiri, vanhemmat, opettajat ja oppilaanohjaajat voivat omalla toiminnallaan ja esimerkillään rohkaista nuoria valitsemaan omien mieltymystensä mukaisia urapolkuja ilman, että sukupuoliroolit ja -odotukset ohjaavat valintaa. Aikuisten on hyvä kannustaa nuoria keskustelemaan tästä keskenään, jotta nuori saa myös kavereiltaan tukea alavalinnassaan. Tavoitteena ei ole täydellinen tasajako kaikessa, vaan että kaikilla on sukupuoleen katsomatta samat mahdollisuudet, eikä sukupuoli vaikuta oppiaineita, ammattia tai alaa valitessa. Jokainen saa tehdä sitä, mitä osaa ja haluaa.

 

Tekstin lähteenä on käytetty Mia Teräsahon ja Miina Keski-Petäjän artikkelia Nuorten toiveammatit sukupuolen mukaan eriytyneitä, joka on julkaistu Nuorisobarometrissä 2016 (Myllyniemi 2017).

Miina Keski-Petäjä työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksessa ja Mia Teräsaho kehittämispäällikkönä Tasa-arvotiedon keskuksessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL).