Tutkimuksella kohti tasa-arvoista työelämää
WeAll-tutkimushanke

Yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti kestävä tulevaisuuden työelämä

Tutkijablogi

Psyykkisen sairastumisen kahdet kasvot työelämässä

Työikäisen ihmisen vakava sairastuminen on ensisijaisesti surun aihe sairastuneelle ja hänen läheisilleen, mutta myös taloudellinen menetys yhteiskunnalle. Yhteiskunnan turvaverkkojen on kannateltava sairastunutta samalla, kun työyhteisö laittaa likoon kaikki voimavaransa paikatessaan menetettyä työpanosta. Mielenterveyden ongelmia koskevaan julkiseen keskusteluun ei aina kutsuta itse sairastuneita. Kauempaa katsottuna mielenterveyden ongelmat näyttäytyvät työkykyä säätelevänä on/off-kytkimenä: ihminen on joko on, töissä tai off, sairaslomalla. Näiden kahden tilan ohella ei nähdä mielenterveysongelmien vaikutusta ihmisen käsitykseen siitä, millaista työtä hän kokee kykenevänsä tekemään. Väsymyksen ja toivottomuuden sijaan esiintyy pystyvyyden ja kykenevyyden kokemuksia, joita työtä taloudellisen tuottavuuden näkökulmasta arvottavan ajattelun kieli ei kykene kuvaamaan. Perustelematon käsitys pystyvyydestä vaikuttaa työn jälkeen ja altistaa tekijänsä myöhemmin ilmeneville, entistä vakavammille terveysongelmille. 46-vuotias Seppo oli kärsinyt ahmintahäiriön oireista 5-vuotiaasta lähtien. Lapsesta alkaen runsaaseen syömiseen liittyi toive vahvuudesta ja suuremmasta koosta. Teini-iässä alkanutta tavoitteellista voimaharjoittelua oli jatkunut haastatteluhetkellä jo yli kolme vuosikymmentä. Lisäksi Seppo kertoi kärsineensä päihderiippuvuudesta. Apua näihin ongelmiin hän oli saanut vasta joitain vuosia ennen haastattelua. Syömishäiriöt liitetään naisiin, minkä vuoksi Seppo astui mielenterveysongelmia koskevien yleisten ennakkokäsitysten ulkopuolelle. Seppo poikkesi mielenterveysongelmia koskevista tavanomaisista kertomuksista toisellakin tavalla. Syömishäiriö ei pelkästään kuluttanut voimavaroja, vaan väliaikaisesti vahvisti Sepon minäkuvaa voimakkaana ja kykenevänä miehenä. Sairastaessaan Seppo oli toiminut muun muassa ravintolan eteisvahtimestarina. Työssä hän hyötyi suuresta ruumiista, minkä vuoksi työelämä olikin Sepolle sairautta mahdollistava ja siihen kannustava tekijä. Ravintolamaailmassa toimiminen myös pahensi Sepon alkoholismia. Tilanne oli kuitenkin väliaikainen, sillä päihteiden käytön ja suuren ruumiin ylläpitäminen altistivat Sepon terveysongelmille ja saivat hänet laiminlyömään ammatissa tarvittavien taitojen ylläpitämisen. Seppo kertoi työn vaatineen itsen ohjaamista ilman esihenkilön tai työkavereiden apua. Työ näytti kannustavan haitallisten tapojen ylläpitämiseen, eikä esimerkiksi työyhteisön väliintulo katkaissut tilannetta. Työsuhteiden lyheneminen ja vastuu omasta tuottavuudesta tuottanevat tulevaisuudessa entistä enemmän 1990-luvun portsareiden työsuhteita muistuttavia työoloja. Kun liitokset työntekijän, työympäristön ja työkavereiden välillä väljenevät, lisääntyy työntekijän velvollisuus huolehtia itsestään. Työntekijän hyvinvointia ja menetelmiä huolehtia itsestään kontrolloi kuitenkin vain työntekijä itse, minkä vuoksi päihdeongelma ja syömishäiriön piirteitä hipova harjoittelu saattavat jäädä pitkiksi ajoiksi huomaamatta. Sepon nimi on muutettu. Henri Hyvönen työskentelee WeAll-hankkeessa tohtorikoulutettavana. Luettavaa Cohn, Leigh, Murray, Stuart B., Walen, Andrew, & Wooldridge, Tom (2016) Including the excluded: Males and gender minorities in eating disorder prevention. Eating Disorders, 24(1), 114–120. Hyvönen, Henri (2016) Syömisen ja sukupuolen merkitykset syömishäiriöön sairastuneiden miesten puheessa. Sukupuolentutkimus, 29(4), 23–35. Hyvönen, Henri (2016) “Kun mä syön paljon ni mä oon vahva.” Ruoan ja sukupuolen merkitykset syömishäiriöön sairastuneiden miesten puheessa. Pro gradu -tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto, sukupuolentutkimus. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/160451  

Sidosryhmäblogi

Monimuotoisuuden kynnyksellä 

Jalkapallon parissa toimii eri tehtävissä viikkotasolla noin puoli miljoonaa suomalaista. Rekisteröityjä lajin harrastajia on 140.000, joista vajaa neljäsosa on tyttöjä ja naisia. 10-vuotiaista suomalaisista pojista joka kolmas harrastaa jalkapalloa seurassa, tytöistä joka kymmenes. Maahanmuuttajataustaisista organisoidussa liikunnassa mukana olevista henkilöistä valtaosa osallistuu jalkapallotoimintaan. Yli 40 jalkapalloseuraa järjestää soveltavaa toimintaa erityisryhmille. Perhefutiksessa jalkapalloa harrastavat 2-vuotiaat, ikämiehissä jopa yli seitsenkymppiset. Kentillä Kaikki Pelaa. Lajin päätöksenteko on sen sijaan keskenään samankaltaisten henkilöiden hommaa. Päätöksentekijät ovat valtaosin keski-iän ylittäneitä, kantaväestöön kuuluvia miehiä. Ahkerat puuhamiehet ovat usein vapaaehtoispohjalta tehneet valtavasti töitä jalkapallon eteen ja heidän panoksensa on sekä arvokas että arvostettava. Jotta osaisimme kehittää lajia eri kohderyhmien ja muuttuvan maailman tarpeisiin vastaten, tarvitsemme puuhamiesten rinnalle jatkossa erilaisia ihmisiä, osaajia, jotka luovat monimuotoisen päätöksentekoryhmän ja -kulttuurin. Tyttö- ja naispelaajien määrä on kasvanut tasaista vauhtia. Haaveena on ollut, että pelaajamäärän kasvaessa nähtäisiin pikkuhiljaa lisää naisia myös lajin päätöksenteossa. Näin ei ole isossa mittakaavassa kuitenkaan tapahtunut. Usein tytöt ja naiset katoavat lajin parista oman pelaajauran päätyttyä. Lisäksi naisten, joilla ei ole omaa pelaajataustaa, on ollut vaikea tulla mukaan johtotehtäviin, joissa on perinteisesti arvostettu omaa lajitaitoa. Intohimo lajiin ja sen kehittämiseen voi kuitenkin roihuta myös ilman omaa pelaajataustaa (kuten myös musiikkia voi harrastaa intohimoisesti ilman omaa soittotaitoa tai lääkärikeskusta voi johtaa taidokkaasti osaamatta itse tehdä sydänleikkausta). Monivuotiset ääneen lausutut toiveet ja kirjalliset tavoitteet eivät ole johtaneet päätöksentekijäkunnan moninaistumiseen sukupuolinäkökulmasta. Konkreettisia toimenpiteitä tarvitaan asian muuttamiseksi. Vaikuttaa voi (ja pitää) sekä rakenteiden että yksilöiden tasolla. Edellä mainittuun liittyen elokuussa 2016 Palloliiton liitohallitus linjasi, että kaikissa jalkapallon johto-/asiantuntijaryhmissä toimii jatkossa vähintään 25% miehiä tai naisia. Määritetyn luvun taustalla on tämän hetkinen tyttöjen ja naisten prosentuaalinen osuus lajin harrastajista. Yksilöihin kohdistuvana toimenpiteenä Palloliitto käynnisti vuonna 2015 Naiset jalkapallojohtajina –koulutusohjelman. Puolivuotiseen koulutusprosessiin on osallistunut kahden vuoden aikana yhteensä 42 naista. Koulutuksella lisätään naisten johtamisosaamista jalkapallon toimintaympäristössä. Suurimmaksi anniksi koulutuksessa on muodostunut itseluottamuksen vahvistaminen, voimaannuttaminen sekä vertaisryhmän tuki. Useita koulutuksen käyneitä naisia on jo edennyt päätöksentekotehtävissä. Palloliitossa laadittiin vuonna 2016 ensimmäistä kertaa yhdenvertaisuussuunnitelma. Sukupuolinäkökulman lisäksi on tunnistettu monimuotoisuuden laajat ulottuvuudet kuten ikä ja etninen alkuperä. Olemme nyt, vuonna 2017, moninaisen päätöksentekokulttuurin kynnyksellä ja toivon, että tulevina vuosina meillä on kyky, taito ja halu astua kynnyksen yli.   Minttu Korsberg, Suomen Palloliitto Kirjoittaja toimii Suomen Palloliitossa seuratoiminnan asiantuntijana sekä Hyvää Seuraa – Nuorten osallistaminen seuratoimintaan ESR-hankkeen projektipäällikkönä.

WeAll-hankkeessa tutkimme, millaiset tekijät tukevat ja rajoittavat erilaisten ihmisten mahdollisuuksia työelämässä. Väestörakenteen muutokset, alueelliset erot, työn ja yksityiselämän yhdistäminen sekä organisaatioiden ja johtamisen käytännöt vaikuttavat näihin mahdollisuuksiin. Tarkastelemme työelämää iän, sukupuolen, sosiaalisen aseman, etnisyyden, seksuaalisen suuntautumisen ja asuinpaikan näkökulmista. Tuotamme tutkimustietoa työelämän tasa-arvoa ja hyvinvointia koskevaan keskusteluun ja päätöksentekoon vuoropuhelussa sidosryhmien ja kokemusasiantuntijoiden kanssa.

Ajankohtaista

European Business Ethics Network EBEN konferenssi Jyväskylässä

European Business Ethics Network (EBEN) konferenssi järjestetään Jyväskylässä 14-16. kesäkuuta 2017. WeAll-hanke järjestää konferenssin yhteistyössä Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun, Tampereen johtamiskorkeakoulun, ja Suomen EBEN:in kanssa.

Konferenssin teema on “Searching for Sustainability in Future Working Life“.

Lue lisää.

 

WeAll-tutkijat Charlotta Niemistö, Mira Karjalainen ja Jeff Hearn uudessa julkaisussa: ”Pakko painaa pitkää päivää” kokevat tietotyöläiset

WeAll-tutkijoiden Charlotta Niemistön, Mira Karjalaisen ja Jeff Hearnin uusi  julkaisu ”Pakko painaa pitkää päivää”  kertoo tietotyöläisten työn voimakkaasta valumisesta vapaa-aikaan, sukupuolittuneesta urakehityksestä ja perheellisten asiantuntijatyöntekijöiden työpäivien rytmistä ja työn jakautumisesta kahteen työvuoroon ja näiden väliin jäävään “perhevuoroon”.

Niemistö Charlotta, Karjalainen Mira ja Hearn Jeff (2017): “Pakko painaa pitkää päivää”: Työn ja muun elämän väliset hämärtyvät rajat tietotyössä. Teoksessa Työaikakirja. Mika Helander, Ilkka Levä ja Sanna Saksela-Bergholm (toim.) Helsinki: Into Kustannus. 147-170.

 

 

Henri Hyvöselle Weall-hankkeesta Helsingin yliopiston FHKT-laitoksen gradupalkinto

Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteen tutkimuksen  vuoruisen gradupalkinnon saivat Henri Hyvönen (sukupuolentutkimus) tutkielmastaan “Kun mä syön paljon ni mä oon vahva”. Ruoan ja sukupuolen merkitykset syömishäiriöön sairastuneiden miesten puheessa ja Maria Hämeen-Anttila (teoreettinen filosofia) tutkielmastaan Reinterpreting Rigidity: Rigid and Non-Rigid Reference of Proper Names in Alethic, Doxastic, and Mixed Context.

Palkinnon saajan valitsi tänä vuonna akateemikko, prof. emeritus Ilkka Niiniluoto, ja palkinto jaettiin seitsemännen kerran. Lue lisää.

Kielitaito avaa ja sulkee työelämän ovia pakolaistaustaisille naisille Suomessa

Pakolaistaustainen nainen tarvitsee vähintään yhtä hyvät verkostot kuin kantasuomalainen, jotta hän pääsee osaamistaan vastaavaan työhön.

Pakolaistaustaiset naiset voivat päätyä Suomessa töihin, joissa he käyttävät paljon äidinkieltään tai muita entisessä kotimaassa käytettyjä kieliä. He työskentelevät esimerkiksi tulkkeina, kääntäjinä ja kielenopettajina. Tämä voi johtaa siihen, että he tutustuvat työelämässä lähinnä saman kulttuuripiirin ihmisiin. Siksi pakolaistaustaisten naisten on vaikea rakentaa verkostoja, todetaan tuoreessa suomalaisen työelämän tasa-arvoa käsittelevässä tutkimusartikkelissa.

Helsingin yliopiston ja Hankenin tutkijoiden Tytti Steelin ja Annamari Tuorin artikkeli “Olenko minä niin eksoottinen?”: Pakolaistaustaisten naisten työelämään liittyvä identiteettityö (julkaistu verkkolehti Eloressa) perustuu pakolaistaustaisten naisten haastatteluihin.

“Äidinkielentaidolla voi olla sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia pakolaistaustaisen naisen työllistymiseen ja mahdollisista negatiivisista seurauksista olisi hyvä voida puhua”, Steel sanoo. Äidinkielen merkitystä työllistymiseen on hyvä tutkijoiden mukaan tarkastella yhteisvaikutuksena verkostojen ja ympäröivän yhteiskunnan asenteiden kanssa.

Kun osaamista ei tunnisteta, osaamispotentiaalia jää käyttämättä

Artikkelissa esitellään irakilaistaustainen Haleema, jolla on matematiikan opettajan koulutus ja Suomeen tullessaan kahden vuoden kokemus alalta. Vaikka hän olisi halunnut olla matematiikan opettaja, hän työllistyi Suomessa aluksi päiväkotiapulaiseksi ja myöhemmin kurdin kielen opettajaksi.

Kurdin kielen taito eristi Haleeman lähes pelkästään samantaustaisten ihmisten pariin. Osaaminen, kokemus ja intohimo, joita hän oli kartuttanut töissään matematiikan opettajana, jäi hyödyntämättä. Pakolaistaustaisille naisille yleisiä tulkkaus- ja käännöstöitä tehdään usein freelancerina, osa-aikaisena tai pätkissä. Joustavassa työssä on etunsa, mutta se ei takaa täysipäiväistä toimeentuloa.

Tutkijoiden mukaan Suomessa on tyypillistä, ettei pakolaistaustaisten naisten monipuolista osaamista tunnisteta tarpeeksi hyvin.

“Jos ulkomaalaistaustaisten naisten osaamista ei tunnisteta ja hyödynnetä paremmin, potentiaalia ja ammattitaitoa heitetään hukkaan. Tämä puolestaan vaikuttaa siihen, miten ihmiset kiinnittyvät yhteiskuntaan tai uuteen asuinpaikkaan ja viihtyvät siellä”, Annamari Tuori sanoo.

Suomi on kerho, jossa työllistyy suhteilla

Suomessa ajatellaan usein, että omilla ansioilla ja määrätietoisuudella saa töitä. Karu totuus  kuitenkin on, että monet työt saadaan suhteilla, Steel sanoo. Erityisesti naisten työelämäverkostot ovat nousussa ja netti tekee verkostoitumisesta entistä helpompaa. Esimerkiksi Facebookin naisille tarkoitetussa Ompeluseura-verkostossa on jo yli 18 000 jäsentä.

“Suomalaiset saavat verkostoja jo perheenjäsenten tai opiskelukavereiden kautta, kun taas ulkomailta muuttaneille verkostojen luominen on haastavampaa”, Steel sanoo.

Jotta suomalainen työelämä olisi tasa-arvoisempaa, on oleellista luoda ja vahvistaa pakolaistaustaisten naisten työelämäverkostoja. Siihen kantasuomalaiset voivat vaikuttaa helposti.

“Usein ajatellaan, että suomen kieli on niin vaikea oppia, että on helpompi puhua ulkomaalaistaustaisten kanssa jotakin muuta kieltä. Jos todella haluaa auttaa Suomeen muuttanutta verkostoitumaan, kannattaa puhua tämän kanssa selkeästi suomea. Sitä kautta uusi tulokas pääsee helpommin mukaan”, Steel sanoo.

Tuorin ja Steelin artikkeli on julkaistu osana Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa WeAll-tutkimushanketta, jossa tutkitaan työelämän epätasa-arvoa ja monenlaisia eroja ihmisten välillä.

 

Haleeman nimi on muutettu.