Tutkimuksella kohti tasa-arvoista työelämää
WeAll-tutkimushanke

Yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti kestävä tulevaisuuden työelämä

Tutkijablogi

Huoli poikien ja miesten työttömyydestä kätkee taakseen moninaisuuden

Media raportoi huolestuneesti suuresta pitkäaikaistyöttömien miesten määrästä. Poliitikot vaativat toimia, jotta työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten (NEET-nuoret) miesten joukot saataisiin takaisin koulun penkille tai töihin. Huomio on nimenomaan sukupuolikeskeistä ja huoli poikahuolta. Selityksiä poikien huonolle menestykselle osa etsii siitä, että koulu suosii tyttöjä. Joidenkin mukaan poikien biologinen kehitys on hitaampaa kuin tyttöjen ja täten biologia selittää ongelman. Nämä yksinkertaistetut ajatukset työttömyydestä ja sukupuolesta eivät edistä nuorten pääsyä kiinni työelämään tai auta heitä hankkimaan itselleen koulutusta. Ensinnäkin NEET-nuorista iso osa on tyttöjä: vuonna 2015 20-24 –vuotiaista nuorista naisista noin 15 % kuului joukkoon, kun pojista määrä oli noin 21 %. Jos halutaan vähentää pitkäaikaistyöttömyyttä tai NEET-nuorten määrää kannattaa ottaa huomioon kaikki sukupuolet. Nimenomaan kaikki, ei vain tytöt ja pojat. Osa nuoriksi NEET-miehiksi tilastoissa luokitelluista nuorista ei edes ole miehiä. He voivat olla naisia, joiden juridinen sukupuoli ei vastaa vielä kokemusta omasta sukupuolesta (transsukupuoliset naiset, transnaiset). He voivat olla sukupuolettomia, muunsukupuolisia, transvestiitteja tai intersukupuolisia, joista monet eivät koe kaksijakoista mies- tai naisvaihtoehtoa itselleen toimivaksi. Paitsi sukupuolen, siihen liittyvän identiteetin ja sen ilmaisun näkökulmasta NEET-nuoret ovat moninainen ryhmä ihmisiä monenlaisissa elämäntilanteissa. Joukossa on hetero-, bi-, homo- ja aseksuaalisia, vammaisia ja vammattomia, mielenterveys- ja päihdeongelmaisia, terveitä, valkoisia, mustia, aasialaisia. On erilaisista uskonnollisista ja kulttuurisista taustoista, kantasuomalaisia, maahanmuuttajataustaisia ja eri ikäisiä. Myös alueelliset ja yhteiskuntaluokkaan liittyvät tai sosioekonomiset erot voivat olla merkityksellisiä. Jos työtön nuori on 18-vuotias biseksuaali helluntailaistaustainen romanityttö Itä-Suomesta, hänellä voi olla toisenlaiset tarpeet työelämäohjauksen suhteen kuin 23-vuotiaalla pääkaupunkiseudulla asuvalla ruotsinkielisellä liikuntavammaisella valkoihoisella heteronuorella, joka pohtii aloittaisiko sukupuolenkorjausprosessin. WeAll-hankkeessa tekemässäni tutkimuksessa on tullut esiin, että ei-heteroseksuaaliset ja transnuoret kohtaavat paljon ongelmia koulussa ja työelämää aloitettaessa. Moni oli kokenut ja vielä useampi pelännyt syrjintää, kiusaamista ja epäasiallista kohtelua. Tämä heijastui siihen, että oma seksuaalisuus tai sukupuoli salattiin, ja monet kokivat, etteivät kuulu joukkoon. Monet Hyvinvoiva sateenkaarinuori -kyselyyn vastanneista nuorista toivat esiin, että he eivät olleet saaneet riittävästi tukea oman elämän rankentamisessa. Sekä opetusta että nuorille suunnattuja palveluja kritisoitiin heteronormatiiviksi. Etenkin transnuoret kertoivat kokeneensa paljon ongelmia ja osa heistä ajattelikin, ettei työelämä ole heitä varten. Koulutuksen keskeyttäminen ja työttömäksi jääminen olivat tyypillisempiä heille kuin ei-heteroseksuaalisille nuorille. Tutkimukseni perusteella arvioin NEET-nuorissa olevan suhteellisen paljon monin tavoin identifioituvia transnuoria verrattuna nuoriin keskimäärin. Työelämän ja koulun arjen normitukset edellyttävät sukupuolinormien mukaista toimintaa, eivätkä monet transnuorista tunnu mahtuvan niihin. Kun kehitetään koulua, työelämää tai työvoimapalveluja paremmiksi, pitäisi tajuta, ettei yksi kaikki samanlaiseksi olettava malli sovi kaikille. Vaihtoehdoiksi ei riitä edes kaksi: toinen pojille ja toinen tytöille – jos jälkimmäiset edes muistetaan. Poikahuolipuheessa usein vain sisäisesti yhtenäiseksi oletetusta poikien joukosta ollaan kiinnostuneita. Entäpä NEET-tytöt: johtuuko heidänkin heikko pärjääminen siitä, että koulu suosii tyttöjä? Kenties poikien koulumotivaation puutetta kannattaisi poistaa edellyttämällä sitä sen sijaan, että se luonnollistetaan osaksi normaalia poikuutta. Kriittinen sukupuolitietoisuus ja monenlaisten risteävien erojen ymmärrys ovat tärkeitä toiminnan kehittämisessä. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolaki myös edellyttävät toimia, joilla yhdenvertaisuus edistyy sekä sukupuoleen ja sen moninaisuuteen liittyvä tasa-arvo lisääntyy. Jukka Lehtonen, vanhempi tutkija, dosentti, Sukupuolentutkimus, Helsingin yliopisto 17.5 vietetään kansainvälistä homo- ja trasnfobian vastaista päivää. Lehtosen blogi on julkaistu yhteistyössä ViVa-hankkeen kanssa. Lehtonen edustaa WeAll-hanketta ViVa-hankkeen ohjausryhmässä.   Lisäluettavaa: Alanko, Katarina (2014) Mitä kuuluu sateenkaarinuorille Suomessa? Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto ja Seta. http://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/sateenkaarinuori.pdf Lehtonen, Jukka (2016) Experiences of Non-Heterosexual and Trans Youth on Career Choice and in the Workplace. In Köllen, Thomas (Ed.) Sexual Orientation and Transgender Issues in Organizations: Global Perspectives on LGBT Workforce Diversity. Springer, 289-306. Lehtonen, Jukka (2015). Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus osana laaja-alaista seksuaalikasvatusta ja heteronormatiivisuuden purkamista. Teoksessa Bildjuschkin, Katriina toim. Seksuaalikasvatuksen tueksi. Työpaperi 35/2015. Helsinki: THL, 104-115. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/129742/TYÖ2016_35_web_korjattu.pdf?sequence=5 Lehtonen, Jukka (2014) Ei-heteroseksuaalisten ja transnuorten kokemukset työelämästä. Työelämäntutkimus –lehti, 12(3), 285-291. http://www.tyoelamantutkimus.fi/wp-content/uploads/2014/10/pdf_3_2014.pdf Lehtonen, Jukka (2014) Sukupuolittuneita valintoja? Ei-heteroseksuaaliset ja transnuoret koulutuksessa Sukupuolentutkimus, 27(4), 67-71. Lehtonen, Jukka (2006) Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt Suomen kunnissa. Keinoja ja ideoita yhdenvertaisuuden tueksi. Helsinki: Työministeriö. http://www.rakennerahastot.fi/vanhat_sivut/rakennerahastot/tiedostot/esr_julkaisut_2000_2006/tutkimukset_ja_selvitykset/09_08-06_seksuaali-ja_sukupuolivahemmistot_suomen_kunnissa_keinoja_ja_ideoita_yhdenvertaisuuden_tueksi.pdf Lehtonen, Jukka, Hyvönen, Henri, Heikkinen, Suvi, Jyrkinen, Marjut, Kangas, Emilia, Lähdesmäki, Merja, Niemistö, Charlotta & Suutari, Timo (2017) Työelämän ja koulutuksen tasa-arvokysymykset mediassa. WeAll-hankkeen raportti. Hanken School of Economics working papers 564. Helsinki: Hanken School of Economics. https://helda.helsinki.fi/dhanken/handle/123456789/167924 Solonen, Anukatariina (2016) Selvitys sukupuolen moninaisuudesta työelämässä. WeAll-hankkeen sidosryhmäblogi. http://weallfinland.fi/fi/selvitys-sukupuolen-moninaisuudesta-tyoelamassa-kokemuksia-syrjinnasta-tyottomyydesta-mutta-myos-esimiesten-tuesta/  

Sidosryhmäblogi

Monimuotoisuuden kynnyksellä 

Jalkapallon parissa toimii eri tehtävissä viikkotasolla noin puoli miljoonaa suomalaista. Rekisteröityjä lajin harrastajia on 140.000, joista vajaa neljäsosa on tyttöjä ja naisia. 10-vuotiaista suomalaisista pojista joka kolmas harrastaa jalkapalloa seurassa, tytöistä joka kymmenes. Maahanmuuttajataustaisista organisoidussa liikunnassa mukana olevista henkilöistä valtaosa osallistuu jalkapallotoimintaan. Yli 40 jalkapalloseuraa järjestää soveltavaa toimintaa erityisryhmille. Perhefutiksessa jalkapalloa harrastavat 2-vuotiaat, ikämiehissä jopa yli seitsenkymppiset. Kentillä Kaikki Pelaa. Lajin päätöksenteko on sen sijaan keskenään samankaltaisten henkilöiden hommaa. Päätöksentekijät ovat valtaosin keski-iän ylittäneitä, kantaväestöön kuuluvia miehiä. Ahkerat puuhamiehet ovat usein vapaaehtoispohjalta tehneet valtavasti töitä jalkapallon eteen ja heidän panoksensa on sekä arvokas että arvostettava. Jotta osaisimme kehittää lajia eri kohderyhmien ja muuttuvan maailman tarpeisiin vastaten, tarvitsemme puuhamiesten rinnalle jatkossa erilaisia ihmisiä, osaajia, jotka luovat monimuotoisen päätöksentekoryhmän ja -kulttuurin. Tyttö- ja naispelaajien määrä on kasvanut tasaista vauhtia. Haaveena on ollut, että pelaajamäärän kasvaessa nähtäisiin pikkuhiljaa lisää naisia myös lajin päätöksenteossa. Näin ei ole isossa mittakaavassa kuitenkaan tapahtunut. Usein tytöt ja naiset katoavat lajin parista oman pelaajauran päätyttyä. Lisäksi naisten, joilla ei ole omaa pelaajataustaa, on ollut vaikea tulla mukaan johtotehtäviin, joissa on perinteisesti arvostettu omaa lajitaitoa. Intohimo lajiin ja sen kehittämiseen voi kuitenkin roihuta myös ilman omaa pelaajataustaa (kuten myös musiikkia voi harrastaa intohimoisesti ilman omaa soittotaitoa tai lääkärikeskusta voi johtaa taidokkaasti osaamatta itse tehdä sydänleikkausta). Monivuotiset ääneen lausutut toiveet ja kirjalliset tavoitteet eivät ole johtaneet päätöksentekijäkunnan moninaistumiseen sukupuolinäkökulmasta. Konkreettisia toimenpiteitä tarvitaan asian muuttamiseksi. Vaikuttaa voi (ja pitää) sekä rakenteiden että yksilöiden tasolla. Edellä mainittuun liittyen elokuussa 2016 Palloliiton liitohallitus linjasi, että kaikissa jalkapallon johto-/asiantuntijaryhmissä toimii jatkossa vähintään 25% miehiä tai naisia. Määritetyn luvun taustalla on tämän hetkinen tyttöjen ja naisten prosentuaalinen osuus lajin harrastajista. Yksilöihin kohdistuvana toimenpiteenä Palloliitto käynnisti vuonna 2015 Naiset jalkapallojohtajina –koulutusohjelman. Puolivuotiseen koulutusprosessiin on osallistunut kahden vuoden aikana yhteensä 42 naista. Koulutuksella lisätään naisten johtamisosaamista jalkapallon toimintaympäristössä. Suurimmaksi anniksi koulutuksessa on muodostunut itseluottamuksen vahvistaminen, voimaannuttaminen sekä vertaisryhmän tuki. Useita koulutuksen käyneitä naisia on jo edennyt päätöksentekotehtävissä. Palloliitossa laadittiin vuonna 2016 ensimmäistä kertaa yhdenvertaisuussuunnitelma. Sukupuolinäkökulman lisäksi on tunnistettu monimuotoisuuden laajat ulottuvuudet kuten ikä ja etninen alkuperä. Olemme nyt, vuonna 2017, moninaisen päätöksentekokulttuurin kynnyksellä ja toivon, että tulevina vuosina meillä on kyky, taito ja halu astua kynnyksen yli.   Minttu Korsberg, Suomen Palloliitto Kirjoittaja toimii Suomen Palloliitossa seuratoiminnan asiantuntijana sekä Hyvää Seuraa – Nuorten osallistaminen seuratoimintaan ESR-hankkeen projektipäällikkönä.

WeAll-hankkeessa tutkimme, millaiset tekijät tukevat ja rajoittavat erilaisten ihmisten mahdollisuuksia työelämässä. Väestörakenteen muutokset, alueelliset erot, työn ja yksityiselämän yhdistäminen sekä organisaatioiden ja johtamisen käytännöt vaikuttavat näihin mahdollisuuksiin. Tarkastelemme työelämää iän, sukupuolen, sosiaalisen aseman, etnisyyden, seksuaalisen suuntautumisen ja asuinpaikan näkökulmista. Tuotamme tutkimustietoa työelämän tasa-arvoa ja hyvinvointia koskevaan keskusteluun ja päätöksentekoon vuoropuhelussa sidosryhmien ja kokemusasiantuntijoiden kanssa.

Ajankohtaista

WeAll-tutkijat Charlotta Niemistö, Mira Karjalainen ja Jeff Hearn uudessa julkaisussa: ”Pakko painaa pitkää päivää” kokevat tietotyöläiset

WeAll-tutkijoiden Charlotta Niemistön, Mira Karjalaisen ja Jeff Hearnin uusi  julkaisu ”Pakko painaa pitkää päivää”  kertoo tietotyöläisten työn voimakkaasta valumisesta vapaa-aikaan, sukupuolittuneesta urakehityksestä ja perheellisten asiantuntijatyöntekijöiden työpäivien rytmistä ja työn jakautumisesta kahteen työvuoroon ja näiden väliin jäävään “perhevuoroon”.

Niemistö Charlotta, Karjalainen Mira ja Hearn Jeff (2017): “Pakko painaa pitkää päivää”: Työn ja muun elämän väliset hämärtyvät rajat tietotyössä. Teoksessa Työaikakirja. Mika Helander, Ilkka Levä ja Sanna Saksela-Bergholm (toim.) Helsinki: Into Kustannus. 147-170.

 

 

Henri Hyvöselle Weall-hankkeesta Helsingin yliopiston FHKT-laitoksen gradupalkinto

Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteen tutkimuksen  vuoruisen gradupalkinnon saivat Henri Hyvönen (sukupuolentutkimus) tutkielmastaan “Kun mä syön paljon ni mä oon vahva”. Ruoan ja sukupuolen merkitykset syömishäiriöön sairastuneiden miesten puheessa ja Maria Hämeen-Anttila (teoreettinen filosofia) tutkielmastaan Reinterpreting Rigidity: Rigid and Non-Rigid Reference of Proper Names in Alethic, Doxastic, and Mixed Context.

Palkinnon saajan valitsi tänä vuonna akateemikko, prof. emeritus Ilkka Niiniluoto, ja palkinto jaettiin seitsemännen kerran. Lue lisää.

Kielitaito avaa ja sulkee työelämän ovia pakolaistaustaisille naisille Suomessa

Pakolaistaustainen nainen tarvitsee vähintään yhtä hyvät verkostot kuin kantasuomalainen, jotta hän pääsee osaamistaan vastaavaan työhön.

Pakolaistaustaiset naiset voivat päätyä Suomessa töihin, joissa he käyttävät paljon äidinkieltään tai muita entisessä kotimaassa käytettyjä kieliä. He työskentelevät esimerkiksi tulkkeina, kääntäjinä ja kielenopettajina. Tämä voi johtaa siihen, että he tutustuvat työelämässä lähinnä saman kulttuuripiirin ihmisiin. Siksi pakolaistaustaisten naisten on vaikea rakentaa verkostoja, todetaan tuoreessa suomalaisen työelämän tasa-arvoa käsittelevässä tutkimusartikkelissa.

Helsingin yliopiston ja Hankenin tutkijoiden Tytti Steelin ja Annamari Tuorin artikkeli “Olenko minä niin eksoottinen?”: Pakolaistaustaisten naisten työelämään liittyvä identiteettityö (julkaistu verkkolehti Eloressa) perustuu pakolaistaustaisten naisten haastatteluihin.

“Äidinkielentaidolla voi olla sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia pakolaistaustaisen naisen työllistymiseen ja mahdollisista negatiivisista seurauksista olisi hyvä voida puhua”, Steel sanoo. Äidinkielen merkitystä työllistymiseen on hyvä tutkijoiden mukaan tarkastella yhteisvaikutuksena verkostojen ja ympäröivän yhteiskunnan asenteiden kanssa.

Kun osaamista ei tunnisteta, osaamispotentiaalia jää käyttämättä

Artikkelissa esitellään irakilaistaustainen Haleema, jolla on matematiikan opettajan koulutus ja Suomeen tullessaan kahden vuoden kokemus alalta. Vaikka hän olisi halunnut olla matematiikan opettaja, hän työllistyi Suomessa aluksi päiväkotiapulaiseksi ja myöhemmin kurdin kielen opettajaksi.

Kurdin kielen taito eristi Haleeman lähes pelkästään samantaustaisten ihmisten pariin. Osaaminen, kokemus ja intohimo, joita hän oli kartuttanut töissään matematiikan opettajana, jäi hyödyntämättä. Pakolaistaustaisille naisille yleisiä tulkkaus- ja käännöstöitä tehdään usein freelancerina, osa-aikaisena tai pätkissä. Joustavassa työssä on etunsa, mutta se ei takaa täysipäiväistä toimeentuloa.

Tutkijoiden mukaan Suomessa on tyypillistä, ettei pakolaistaustaisten naisten monipuolista osaamista tunnisteta tarpeeksi hyvin.

“Jos ulkomaalaistaustaisten naisten osaamista ei tunnisteta ja hyödynnetä paremmin, potentiaalia ja ammattitaitoa heitetään hukkaan. Tämä puolestaan vaikuttaa siihen, miten ihmiset kiinnittyvät yhteiskuntaan tai uuteen asuinpaikkaan ja viihtyvät siellä”, Annamari Tuori sanoo.

Suomi on kerho, jossa työllistyy suhteilla

Suomessa ajatellaan usein, että omilla ansioilla ja määrätietoisuudella saa töitä. Karu totuus  kuitenkin on, että monet työt saadaan suhteilla, Steel sanoo. Erityisesti naisten työelämäverkostot ovat nousussa ja netti tekee verkostoitumisesta entistä helpompaa. Esimerkiksi Facebookin naisille tarkoitetussa Ompeluseura-verkostossa on jo yli 18 000 jäsentä.

“Suomalaiset saavat verkostoja jo perheenjäsenten tai opiskelukavereiden kautta, kun taas ulkomailta muuttaneille verkostojen luominen on haastavampaa”, Steel sanoo.

Jotta suomalainen työelämä olisi tasa-arvoisempaa, on oleellista luoda ja vahvistaa pakolaistaustaisten naisten työelämäverkostoja. Siihen kantasuomalaiset voivat vaikuttaa helposti.

“Usein ajatellaan, että suomen kieli on niin vaikea oppia, että on helpompi puhua ulkomaalaistaustaisten kanssa jotakin muuta kieltä. Jos todella haluaa auttaa Suomeen muuttanutta verkostoitumaan, kannattaa puhua tämän kanssa selkeästi suomea. Sitä kautta uusi tulokas pääsee helpommin mukaan”, Steel sanoo.

Tuorin ja Steelin artikkeli on julkaistu osana Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa WeAll-tutkimushanketta, jossa tutkitaan työelämän epätasa-arvoa ja monenlaisia eroja ihmisten välillä.

 

Haleeman nimi on muutettu.

Puheenvuoro: Työelämän muutos – mikä mahdollisti naisten osallistumisen?

Seminaari: Suomen ja tasa-arvon vuosisata, Pikkuparlamentti, Helsinki 14.2.2017

Marjut Jyrkisen puheenvuoroa  Työelämän muutos – mikä mahdollisti naisten osallistumisen? löytyy tästä videosta.

Seminaari järjestäijät oli TUTKAS – Kansanedustajien ja tutkijoiden verkoston seminaari