Tutkimuksella kohti tasa-arvoista työelämää
WeAll-tutkimushanke

Yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti kestävä tulevaisuuden työelämä

Tutkijablogi

Tasa-arvoasiantuntijuus käytännössä

Kovassa käynnissä olevat keskustelumyrskyt ovat nostaneet esiin laajemmalle yleisölle eriarvoisuuden ja tasa-arvon kipupisteitä monilta yhteiskunnan alueilta. Tasa-arvotutkijaa nämä avaukset eivät yllätä, sillä tasa-arvon edistämisen ja eriarvoisuuden tutkimisen tarve on meille valitettavan selvää. Voittojakin kuitenkin tulee. Viimeaikoina suomalainen tasa-arvotyö on saanut kaksi erityyppistä tunnustusta: vuoden 2017 alussa ensimmäistä kertaa startannut Tasova-projektin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasiantuntijakoulutus sai Vuoden 2017 tasa-arvoteko -kunniamaininnan. Samoin varmistui jatkorahoitus Strategisen tutkimuksen neuvoston Tasa-arvoinen yhteiskunta -ohjelmalle, jonka osa WeAll - Tutkimuksella kohti tasa-arvoista työelämää -hanke on. Olemme osallisina molemmissa hankkeissa ja pohdimme tässä kirjoituksessa tasa-arvoasiantuntijuutta työnä – työnä joka tarvitsee tekijänsä päivittäin monessa eri kontekstissa. Tasova-projekti kouluttaa Suomeen 22 kipeästi kaivattua tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasiantuntijaa, joita tarvitaan jotta tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakeja voitaisiin noudattaa koko Suomessa. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasiantuntijuutta ei voi vaatia jokaiselta suomalaiselta organisaatiolta, mutta tietovajeen paikkaamista voi - ainakin, jos koulutettuja asiantuntijoilta on saatavilla. Tayv-asiantuntijuuden ytimessä on siten asiantuntijaosaamisen ja -tiedon levittäminen sekä työvälineiden antaminen erilaisille organisaatioille yrityksistä yhdistyksiin ja julkishallinnollisiin elimiin. Tutkimuksen perustehtävä on tuottaa tutkittua tietoa, WeAll-hankkeen kohdalla tasa-arvoisesta työelämästä. Tähän tutkimuksen ydintehtävän on perinteisesti nähty rajautuvan. Viime vuosina tutkimukselta on kuitenkin alettu vaatia enemmän myös suoraa yhteiskunnallista vaikuttavuutta. WeAllin rahoittaja Strategisen tutkimuksen neuvosto on oiva esimerkki tästä suuntauksesta, jossa korkealaatuinen tutkimus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus nähdään tasavahvoina osina tutkimusta. Tutkijan kannalta tämä tarkoittaa aivan erityyppisiä taitoja kuin tutkijankoulutukseen on yleensä tavattu liittää. Nyt ei enää riitä hyvä ja laadukas tutkimus -  tutkijalta odotetaan tutkimustulosten aktiivista tiedottamista niin poliittisille toimijoille, virkahenkilöstölle kuin eri mediakanavien kautta laajemmalle yleisöllekin.   Mitä eroja ja yhtäläisyyksiä näillä kahdella tasa-arvoasiantuntijuudella on? Tasa-arvon edistäminen näillä kahdella rintamalla on tähän asti ollut vähintäänkin mieltä avartavaa, ellei venyttävää. WeAll hankkeessa olemme paneutuneet vaikuttavuustyöskentelyyn. Olemme toteuttaneet yhden hankkeemme tavoitteista – sidosryhmätyöskentelyn syventäminen toiminnalliseen ja vuorovaikutukselliseen toimintaan – erillisillä yhteistyöprojekteilla, yhteiskirjoittamisella ja yhteisillä konferenssi- tai muilla esiintymisillä sidosryhmiemme kokemusasiantuntijoiden kanssa. Nämä uudenlaiset yhteistyön muodot ovat vaatineet meiltä weallaisilta sekä aikaa että rohkeutta kuunnella kenttää. Toisaalta, olemme rohkeasti ottaneet osaa myös julkiseen keskusteluun eri tasa-arvo- ja työelämän hyvinvointikysymyksissä. Tutkijamme ovat astuneet parrasvaloihin edistääkseen tasa-arvoa niin perinteisessä mediassa kuin somen pyörteissäkin. Tasova-projektissa olemme myös hypänneet uusiin maailmoihin. Tasa-arvon edistämisessä maakuntatasolla tarvitaan tutkijalle uusia taitoja ja kykyjä. Olemme opetelleet maakuntakentän, syventyneet maakuntaohjelmiin, tutustuneet niiden laatijoihin ja esitelleet tasa-arvo – ja yhdenvertaisuusteemoja uusilla areenoilla. Olemme myös törmänneet uudenlaisiin tasa-arvon seiniin, joita ei murskatakaan samoin argumentein kuin työelämässä. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyö maakunnissa vaativat meiltä tasovalaisilta sekä tahtoa että kykyä kärsivällisesti osoittaa niin sukupuoli- kuin yhdenvertaisuusvaikutusten arvioinnin tarpeellisuuden päätöksenteon pohjana. Molemmissa hankkeissa tarvitaan tasa-arvo-osaamista ja tasa-arvon edistäminen on molempien hankkeiden keskeisin tavoite, mutta kuten huomataan, pelkkä tasa-arvo-osaaminen harvoin riittää. Tasa-arvon edistäminen työnä vaatii edelleen korkealaatuista tutkimusta, johon nojata ja joka haastaa uuteen ajatteluun. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä asiantuntijuuteen. Tasa-arvoasiantuntijan täytyy osata myös viestiä, tehdä yhteistyötä ja sitoa tasa-arvon edistäminen muihin, joskus vieraisiinkin konteksteihin ja tavoitteisiin. Tasa-arvoasiantuntijuus voi joskus olla yksinäistä - mutta tasa-arvoa ei tehdä yksin. Olemmekin tuplaonnekkaita kun saamme olla osallisina kahdessa kunnianhimoisessa tasa-arvohankkeessa, joiden toimijat, sidosryhmät ja kokemusasiantuntijat muodostavat upean valtakunnallisen tasa-arvoklusterin.   Mira Karjalainen ja Emilia Kangas  

Sidosryhmäblogi

Hallituksen perhevapaauudistuksen kaatuminen heijastelee suomalaista tasa-arvopoliittista keskustelua

Juha Sipilän hallitus pyrki uudistamaan suomalaisen perhevapaajärjestelmän vastaamaan paremmin työelämän murrokseen ja perheiden arkeen. Yhtenä keskeisenä tavoitteena oli alle kolmivuotiaiden lasten äitien työllisyysasteen nostaminen ja naisten työmarkkina-aseman parantuminen lisäämällä perhevapaiden tasa-arvoisempaa jakoa. Tällä hetkellä ainoastaan puolet miehistä käyttävät heille kiintiöityjä isyysvapaita täysimääräisesti ja vain 1-3 prosenttia käyttää kummallekin vanhemmalle tarkoitettuja vanhempainvapaita. Sukupuolten tasa-arvon koheneminen eli hoivavastuun tasa-arvoisempi jakautuminen ja alle kolmivuotiaiden lasten siirtyminen päivähoitoon ei olisi saanut aiheuttaa lisäkuluja julkistaloudelle. Kuitenkin jos edes puolet suomalaisista miehistä olisivat alkaneet käyttämään heille kuuluvia vanhempainvapaita, olisi tämä lisännyt perhe-etuuksien menoja noin 15 prosentilla aiemmasta (THL 2017). Hallituksen perhevapaauudistus kaatuikin juuri tiukkaan budjettirajoitteeseen. Politiikan teoreetikon Carole Patemanin mukaan modernin yhteiskunnan tuotanto onkin historian saatossa rakentunut miespuolisen työntekijän varaan, vaimon hoitaessa kotia ja lapsia. Tämän työntekijäkuvan ympärille puolestaan on luotu länsimaiset hyvinvointivaltiot sosiaalietuuksineen. Vaikka Pohjoismaat eroavat edukseen keski- ja eteläeurooppalaisista valtioista, myös Suomessa vuonna 1948 käyttöön otettu ensimmäinen universaalietuus lapsilisä oli alun perin perheellisille (mies)työntekijöille maksettu perhepalkka. Perhepalkkajärjestelmä velvoitti työnantajat maksamaan perheellisille työntekijöille suurempaa korvausta tehdystä työstä. Tämä aiheutti erimielisyyksiä erityisesti työnsaaja- ja työnantajajärjestöjen välillä. Myös Maalaisliitto (nykyinen Keskusta) vastusti etuutta, sillä se ei ulottunut maanviljelijäväestöön. Näin ollen kompromissiksi luotiin valtion tukema universaali etuus: lapsilisä. Vuonna 1980 käyttöön otettu vanhempainvapaa, jonka sukupuolittuneeseen käyttöön Juha Sipilän hallitus pyrki puuttumaan, luotiin sotien välisenä aikana pienentämään äiti- ja lapsikuolleisuutta. Äitiysvapaa oli alun perin palkaton ja koitui harmiksi työläisäideille, jotka eivät pystyneet kustantamaan poissaoloa töistä. Vasta vuoden 1964 sairasvakuutuslaki takasi suomalaisäideille korvauksen äitiyslomasta ja vuonna 1970 työsopimuslainsäädäntö teki äitiysloman ja äitiysrahan maksukaudet yhtä pitkiksi. Isyysvapaajärjestelmä puolestaan tuli ensi kertaa voimaan kahden viikon mittaisena vuonna 1978. Samanaikaisesti äitiysvapaan kestoa pidennettiin kahdella viikolla. Isän oikeus vapaaseen oli alun perin ehdollinen äidin suostumukselle ja vasta vuonna 1993 siitä tuli yksilöllinen kolmen viikon oikeus, joka ei vähennä vanhempainvapaan kestoa. Näin ollen ajatus äidistä lapsen pääasiallisena hoivaajana on ollut institutionalisoituna suomalaiseen yhteiskuntaan aluksi lakien ja nykyään toteutuneiden käytäntöjen kautta. Suomalaisten työmarkkinoiden rakentuminen äidinhoivan ympärille puolestaan tekee perhevapaiden uudistamisesta hankalaa ja kallista, mistä esimerkkinä on hallituksen perhevapaauudistuksen kaatuminen. Naisten konstruoituminen työmarkkinoille perhevapaiden pääasiallisina käyttäjinä on kuitenkin erittäin ongelmallinen ja näkyy niin yksilötasolla muun muassa nuorten naisten määräaikaisten työsuhteiden yleisyytenä kuin yhteiskunnallisella tasolla miesvaltaisten alojen kilpailuetuna perhevapaakustannusten suhteen. Toki 1960- ja 1970-lukujen taitteessa tehdyt uudistukset normalisoivat naisten aseman kokopäivätyössä, mutta uudistusten luominen olemassa olevien etuuksien ympärille ja tasa-arvosta poikkeaville tavoitteille kuitenkin lukitsivat perhevapaiden sukupuolittuneen käytön seuraaviksi vuosikymmeniksi. Uudistukset loivat myös suomalaiseen perhepoliittiseen keskusteluun ominaisen tyylin, jossa naisten työssäkäynnin tukeminen on vahvasti liittynyt laajempaan hyvinvointivaltioprojektiin, eikä niinkään naisten aseman parantamiseen ryhmänä. Tasa-arvotavoitteiden alistaminen julkistaloudelle karsii pois paljon suosiota saaneita perhevapaamalleja ja estää muuttamasta työelämän rakenteita. Jenni Sundqvist on politiikan ja organisaatioiden maisteriopiskelija Helsingin yliopistosta. Hän analysoi kandidaatin tutkielmassaan Juha Sipilän hallituksen perhevapaauudistusta feministiseen politiikan tutkimukseen ja valtioteoriaan liittyvän sukupuolisopimus-käsitteen kautta.      

WeAll-hankkeessa tutkimme, millaiset tekijät tukevat ja rajoittavat erilaisten ihmisten mahdollisuuksia työelämässä. Väestörakenteen muutokset, alueelliset erot, työn ja yksityiselämän yhdistäminen sekä organisaatioiden ja johtamisen käytännöt vaikuttavat näihin mahdollisuuksiin. Tarkastelemme työelämää iän, sukupuolen, sosiaalisen aseman, etnisyyden, seksuaalisen suuntautumisen ja asuinpaikan näkökulmista. Tuotamme tutkimustietoa työelämän tasa-arvoa ja hyvinvointia koskevaan keskusteluun ja päätöksentekoon vuoropuhelussa sidosryhmien ja kokemusasiantuntijoiden kanssa.

Ajankohtaista

WeAll-tutkijat Helsinginsanomissa: Marjut Jyrkinen johtajanaisista 19.3. ja Mira Karjalainen työn hämärtyvistä rajoista 24.3.

Suomella on vielä tekemistä tasa-arvon kanssa, eikä sorto kohdistu vain naisiin – HS kysyi, missä epäreiluus pesii

Tänään vietetään Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Maailmassa Suomi on tasa-arvon kärkimaita. Missä kaikessa on kuitenkin parannettavaa?

Naiset etenevät edelleen tahmeasti keskijohtoa korkeampiin tehtäviin, sanoo työelämän tasa-arvon tutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen apulaisprofessori Marjut Jyrkinen Helsingin yliopistosta. Hän on myös Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman, yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti kestävää työelämää tutkivan WeAll-hankkeen tutkimusjohtaja.

Tutkijat varoittavat mindfulnessin tuomisesta työpaikoille: ”Siitä on tulossa uusi työtehtävä kaiken muun päälle, että pitää tehdä henkisyyttä”

Tietoisuus- ja läsnäolotaitoja käytetään työpaikoilla väärin, sanovat tutkijat. Jos työ keskeytyy 60 kertaa päivässä, ongelmaa ei korjata keskittymistaitoja opettelemalla vaan organisoimalla työ uusiksi.

Mira Karjalainen Helsingin yliopistosta tutki hyvin kilpailu­henkistä organi­saatiota, jossa tehdään vaativaa asian­tuntija­työtä. ”Jos työ on rakennettu niin, että se keskeytyy 60 kertaa päivässä ja keskittyminen tuntuu siksi vaikealta, tarjotaan ratkaisuksi mindfulness-kurssia. Entä jos annettaisiin työrauha ja mahdollisuus keskittyä töihin?” Karjalainen kysyy.Karjalainen on mukana We All -hankkeessa, jossa tutkitaan työelämää yhteiskunnallisen ja taloudellisen kestävyyden näkökulmasta.

Mindfulnessista hyötyä vai haittaa työelämässä? Tutkija Mira Karjalainen WeAll-hankkeesta 22.3.2018 Musiikkitalolla

Miten mindfulnessia voidaan hyödyntää työelämässä, millaisia vaikutuksia sillä on ja kenelle siitä on hyötyä? Muun muassa näistä asioista keskustellaan Työsuojelurahaston Tutkimus tutuksi -tapaamisessa, joka järjestetään torstaina 22.3. klo 9-10.30 Musiikkitalon ravintolassa.

Tutkija Mira Karjalaisen soveltavassa seurantatutkimuksessa syntyy tietoa mindfulness-käytännöistä suomalaisissa yrityksissä. Karjalainen kertoo, millaisia tietoisuustaitoon liittyviä tarpeita ja menetelmiä työpaikoilla on olemassa ja millaisia vaikutuksia tietoisuustaitojen harjoittamisella on ollut työntekijöihin. Karjalainen kommentoi myös, onko mindfulness toimiva menetelmä kohdata erilaisia työelämän haasteita.

Lue lisää ja ilmoittaudu tapahtumaan.

WeAll-tutkija Henri Hyvönen Politiikasta-lehdessä: Kuinka miehiä hallitaan?

Miehiltä vaaditaan ja odotetaan eri aikoina ja eri paikoissa erilaisia asioita. Mihin suuntaan ihanteellinen maskuliinisuuden malli on kulkemassa?

FM Henri Hyvönen on sukupuolentutkimuksen väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Hyvösen poikia ja miehiä koskeva tutkimus on osa WeAll – Yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti kestävä tulevaisuuden työelämä -tutkimushanketta.

Linkki juttuun.

Voiko naisjohtajalla olla perhe? OBS debatissa WeAll-tutkija Charlotta Niemistö

Nykyään naiset ovat miehiä paremmin koulutettuja. Silti naiset eivät useinkaan pääse työmaailman korkeimmalle huipulle. Miksi yritykset eivät tue naisten urakehitystä? Aiheesta keskustelevat johtamisen tutkija Charlotta Niemistö, yrittäjä Lenita Airisto sekä toimitusjohtaja ja pienten lasten äiti Michaela von Wendt. Keskustelua johtaa Susanna Sjöstedt. Lue lisää.