Tutkimuksella kohti tasa-arvoista työelämää

Arkikäsityksiä työuupumuksesta

20/11/2018

Työuupumus on ollut viime aikoina usein esillä. Uupumusta on pohdittu mediassa useista eri näkökulmista, ja monella meistä on henkilökohtaisia tai lähipiirin kokemuksia aiheesta. Yleinen havainto tuntuu olevan, että työuupumus on olennainen osa tämän päivän työelämää.

Miten työuupumus sitten selitetään? Tutkimuksessamme olemme pureutuneet tieto- ja hoiva-aloilla työskentelevien ihmisten arkikäsityksiin uupumuksesta, joista löysimme paljon yhtäläisyyksiä mutta myös eroja.  Yhteistä oli yksittäisen työntekijän vastuun korostaminen ja uupumuksen selittäminen työhön liittyvillä vaatimuksilla. Erityisesti yksilön vastuuta esiintuova puhe korostui. Uupumuksesta puhuttiin siis ennen kaikkea työntekijän persoonallisuudesta tai elämäntilanteesta kumpuavana ongelmana. Myös silloin kun uupumus nähtiin työtehtäviin tai koventuneeseen työelämään liittyvänä kysymyksenä, vastuu annettiin usein viime kädessä yksittäiselle työntekijälle ja hänen kyvyilleen ja valmiuksilleen käsitellä hankalaa tilannettaan.

Erot löytyivät lähinnä organisaatioiden vastuuta tai sen puutetta koskevasta puheesta. Tutkimissamme tietotyöorganisaatiossa työnantajan rooli uupumuksen ehkäisijänä ja tuen tarjoajana oli marginaalinen. Yksittäisen työntekijän vahvuutta korostavissa organisaatioissa jaksamiseen liittyviä ongelmia ja uupumusta koettiin jopa tarpeellisena salailla. Tutkimissamme hoivatyöorganisaatiossa organisaatiot tarjosivat useita käytäntöjä, joiden kautta uupumusta pyrittiin ehkäisemään ja tarvittaessa hoitamaan. Uupumus oli myös työntekijöiden keskuudessa yleinen ja sallittu puheenaihe. Vaikka uupumusta ei oltu näissäkään organisaatioissa pystytty poistamaan, oli se asia, jonka suhteen tehtiin aktiivisesti töitä.

Eri alat ja niiden sisällä toimivat organisaatiot poikkeavat toisistaan siinä, miten työuupumusta käsitellään. Organisaation roolin pohtiminen onkin keskeistä ennen kaikkea silloin kun mietitään mitä uupumukselle voidaan tehdä. Uupumuksen näkeminen organisaation asiana yksilön vastuun sijaan on ensiarvoisen tärkeää. Parhaimmillaan organisaatio voi inhimillisen ilmapiirin ja toimivien käytäntöjen kautta tarjota tukea työntekijälle työssäjaksamiseen, toimia puskurina työntekijän ja työelämän usein kovien vaatimusten välillä. Tästä hyötyvät sekä organisaatio että työntekijä.

Annamari Tuori ja Charlotta Niemistö, kirjoittavat työskentelevät tutkijoina WeAll-hankkeessa.